Pirkanmaalle on laadittu uusi energiastrategia. Maakuntahallituksessa lukuisin lisäyksin ja viilauksin maanantaina hyväksytty linjaus tähtää edelleen hiilineutraaliuteen vuonna 2030. Tavoitteena on myös päästä kokonaan eroon venäläisestä tuontienergiasta. Energiatehokkuuden pitäisi parantua eikä luonnon monimuotoisuuden heikentyä. Toimitus- ja huoltovarmuus tulee varmistaa.
Alkuperäiseen tekstiin tuli tosin lisäykseksi fossiilittomuudesta, että huoltovarmuuden takia turve ja öljy ovat tarpeellisia varapolttoaineina ja jätteenpoltto on aina osittain fossiilista.
Projektipäällikkö Tiina Luukkonen Pirkanmaan liitosta sanoo, että strategia on muotoiltu väljästi, eikä numeraalisia tavoitteita ole kirjattu. Näin kyetään päivittämään linjauksia, jos sellaiselle tulee uusien isojen muutosten takia tarvetta.
Energiantuotannossa aiotaan lisätä uusiutuvan tuotannon osuutta, etenkin biokaasun ja aurinko- ja tuulivoiman. Tämä lisäys pitäisi tehdä ”asumisen ja kulttuuriympäristön ehdoilla”. Niinpä maakunnan asukkaat ja maanomistajat halutaan saada osallistumaan hankkeisiin alusta lähtien.
Osallistamiselle onkin aihetta. Otetaan esimerkiksi tuulivoima: nyt Pirkanmaalla on hyvin vähän voimaloita ja tuotanto keskittynyt Ikaalisiin, Ruovedelle, Urjalaan ja Sastamalaan. Pirkanmaan maakuntakaavassa tuulivoimalle sopivia seudullisesti merkittäviä alueita on kuitenkin sen verran, että näillä alueilla voitaisiin tuottaa vuonna 2030 yhteensä 7 500 gigawattituntia. Tämä ylittäisi strategiatekstin mukaan maakunnan nykyisen sähköntarpeen.
Aivan mutkaton tuulivoimabuumi ei ole, kuten strategiassakin kuvataan. Yksi saa haitat, toinen hyödyt: ”Yhtäältä on järkevää rakentaa tuulivoimaa harvaan asutuille alueille, missä voidaan kustannustehokkaasti muodostaa korkeiden voimaloiden muodostamia laajoja tuulivoima-alueita, mutta toisaalta se keskittää ympäristövaikutukset sekä maisemahaitat pois sieltä, missä energiaa tosiasiallisesti käytetään eniten ja missä on jo valmiiksi rakennettua ympäristöä”, tekstissä sanotaan.
Sähkön tarve kasvaa hurjasti
Tampereen yliopiston projektipäällikkö Yrjö Majanne kertoi maakunnan ensimmäisessä vetyfoorumissa torstaina, mitä vihreä siirtymä voisi käytännössä tarkoittaa. Vuonna 2021 energian kokonaiskulutus oli Suomessa 378 terawattituntia, josta fossiilisten polttoaineiden ja turpeen osuus oli 129 terawattituntia eli kolmannes.
Jos tämä fossiilisten ja turpeen osuus halutaan korvata vedyllä, sitä tuottamaan tarvitaan 184 terawattituntia sähköä 70 prosentin hyötysuhteella. Pelkkä vaadittu sähkön tuotannon lisäys olisi yli kaksinkertainen nykyiseen vuosittaiseen sähkön 82 terawattitunnin kokonaiskulutukseen verrattuna.
Majanne väänsi rautalankaa lisää: jos tämä 184 terawattituntia sähköä tehtäisiin pelkällä tuulivoimalla 40 prosentin hyötysuhteella, se vaatisi suunnilleen nykyisen voimalakapasiteetin kymmenkertaistamista. Fossiiliset ja turpeen korvaavan vedyn sähkön tuotantoon tarvittaisiin 53 gigawatin tuulivoimateho. Nyt tuulivoiman kapasiteetti on alle 6 gigawattia. Sähkön tuotannon kokonaisteho on 13,5 gigawattia.
”Sähkön siirtokapasiteetti Pohjois-Suomesta etelään pitäisi 15-kertaistaa. Mittakaava on käsittämätön”, Majanne sanoi.
Energiainfra on jo vienyt ja vie myös lähivuosina suuren osan kaikista Suomen investoinneista. Suomeen on jo suunniteltu uutta kantaverkkoa yli 5 000 kilometrin verran. Viime vuoden loppupuolella päivitetyn tuulivoimahankkeiden kartoituksen mukaan tuulivoimahankkeita oli suunnittelussa 66 gigawatin verran. Enin osa aiotaan rakentaa maalle, sillä merituulivoimalasuunnitelmia oli 13 gigawattia.