Sähkölasku on uusi sää, puheenaihe, jota kommentoidaan vähintään ohimennen joka tutun kanssa. Voivottelu käy sujuvasti, mutta energiapolitiikan kärryillä pysyttelemisessä on välillä täysi työ.
Haluaisin puhua sujuvasti pörssisähköstä, johdannaismarkkinoista ja tukipaketeista ja niistä kaikista muista käsitteistä, joita eteen tulee jatkuvasti. Ymmärtää paremmin sen, miksi sähkö on niin kallista, vaikka turbiinit pyörivät ja ytimet halkeavat.
Tampereen yliopistossa voisin suorittaa aiheesta kurssinkin, Sähkömarkkinat (5 opintopistettä). Luennot alkavat kuitenkin vasta tammikuussa – pitää siis opiskella itsenäisesti.
Haluan tarkistaa muutamia asioita kurssin opettajalta, vaikka en kehtaakaan pyytää kokonaista luentosarjaa. Pääsen tukiopetukseen mutkattomammin kuin osasin toivoa.
”Ihan rautalangasta jos väännetään, voisin näyttää pari kuvaa, ehkä se oli helpointa”, sähkötekniikan professori Pertti Järventausta sanoo melkein heti.
Hän kaivaa diaesityksen esiin. Minä saan ottaa hyvän kuunteluasennon, ja alan tehdä muistiinpanoja.
Miten toimii sähköpörssi?
Alkuun yksinkertainen mutta ihan olennainen asia: sähkö on luonteeltaan sellaista, ettei sitä noin vain pistetä pakettiin ja varastoida isoja määriä. Siksi sitä tuotetaan joka hetki tasan sen verran, mitä juuri silloin tarvitaan.
Joskus sähköä saadaan paljon ja halvalla, esimerkiksi kun tuulee navakasti. Järkevintä olisi, jos käyttöäkin olisi silloin eniten.
Jos taas kaikki haluavat energiaa samaan aikaan, tarvitaan iso määrä tuotantolaitoksia, jotka pyörivät kysyntäpiikkien aikaan täyttä häkää ja välillä polkevat tyhjää.
Kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen on jätetty markkinoiden tehtäväksi. Hinnoista käydään huutokauppaa sähköpörssissä.
Siellä ostajia ja myyjiä ovat yritykset, siis sähköntuottajat, sähköä eteenpäin myyvät yritykset ja energiasyöpöt teollisuuslaitokset. Pörssihinnat vaihtelevat tunti tunnilta. Yön pikkutuntien ja aamuisen kilowattitunnin ero voi olla kymmenkertainen.
Maanantaiaamuna koneet hyrähtävät käyntiin ja tunnissa Suomi käyttää yli 8 500 megawattia. Syyskuun yönä kulutus tippuu tyypillisesti 7 000:n tietämille.
Mitä tarkoittaa johdannaiskauppa?
Kauppoja tehdään myös pitkällä tähtäimellä. Yritys voi haluta ostaa vaikkapa ensi talven sähköt etukäteen, jolloin se tietää saavansa virtaa ennalta lukkoon lyödyllä hinnalla. Tällöin on kyse johdannaiskaupasta.
Koska kauppaa käydään tulevaisuudessa tapahtuvasta tuotannosta, myyjältä vaaditaan vakuudeksi kutsuttuja pantteja. Ne saa takaisin, kun kaikki on mennyt sovitusti, mutta niillä varmistetaan, ettei ostaja jää nuolemaan näppejään, jos myyjä ei voi pitää lupauksiaan.
Myyjä varaa talletuksiin sopimushinnan ja markkinahinnan erotuksen suuruisen vakuuden. Kun hinnat nousevat, rahaa tulee siis laittaa sivuun entistä enemmän. Jos sähkölaitos menisikin konkurssiin ennen talven tuloa, summan avulla sähkö voitaisiin ostaa muualta.
Järventaustan dioissa sähkön esimerkkihinta on 40 euroa megawattitunnilta, mutta kalvot ovatkin pari vuotta vanhoja. Tänä syksynä markkinahinnat ovat pyörineet 200–600 eurossa ja sitäkin korkeammissa lukemissa.
Kun hinnat ovat pilvissä, myös vakuudet ovat. Yritykselle on ongelma, jos vakuusrahoja ei onnistuta raapimaan kokoon.
Tässä kohtaa kuvaan astuu hallitus, joka ilmoitti viime viikolla tukevansa johdannaismarkkinoilla pyristeleviä yrityksiä. Valtionyhtiö Fortumin kanssa sovittiin alkuviikosta yli kahden miljardin euron lainasta.
Kun sähkön markkinahinta nousee, kasvavat myös vakuussummat, joita myyjien tulee tallettaa ikään kuin pantiksi etukäteen sovitusta sähköntoimituksesta. Se voi tuottaa niille vaikeuksia.
Miksi hinta nousee?
Sähkön hinta on noussut Euroopassa, kun venäläisen kaasun tuonti on lähes lopetettu Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vuoksi.
Vain viidesosa Suomessa kulutetusta sähköstä tuodaan ulkomailta, ja kotimaiset voimalat pyörivät kuten ennenkin. Toisin kuin vaikkapa Saksan, Suomen lämmitys ei ole nojannut venäläiseen kaasuun.
Miksi hinta nousee siitä huolimatta? Yksinkertaisesti siksi, että markkinat ovat kansainväliset. Kun muualla on kallista, on täälläkin. Maakaasusta maksetaan nyt Euroopassa paljon, mikä nostaa sähkön hintaa. Pohjoismainen vesivoima käy nykytilanteessa kaupaksi myös etelämmässä, joten senkään hinta ei pysy yhtä matalana kuin ennen.
Nyt eletään Järventaustan mukaan poikkeustilanteessa, ja se paljastaa energiamarkkinoista valuvikoja ja tarvetta ainakin väliaikaiselle hienosäädölle.
Esimerkiksi edullisen tuuli-, vesi- ja ydinvoiman tuottajat voivat kääriä tällä hetkellä suhteettoman suuria voittoja, joita jotkut haluaisivat verottaa määräaikaisesti enemmän.
Se voisi olla Järventaustan mukaan perusteltua, jos tuloilla tuettaisiin kohtuuttomien sähkölaskujen kanssa kamppailevia kotitalouksia. Toisaalta uusiutuvien tuotannon pitääkin olla kannattavaa, jos niillä halutaan korvata haitallista fossiilienergiaa.
Noin 80 prosenttia suomalaisten käyttämästä sähköstä tuotetaan Suomessa.
Suomi ostaa ja myy sähköä samolla toreilla kuin puoli Eurooppaa, ja energiaa siirtyy jatkuvasti rajojen yli.
Järventausta kollegoineen on saanut opettaa aihetta yhdelle sun toiselle kuluneen vuoden aikana. Sähkö on vähän kuin terveys siinä mielessä, että siitä kiinnostutaan vasta kun tulee ongelmia, hän vertaa. Hyvä puoli tässä kaikessa onkin Järventaustan mukaan se, että hintojen noustessa on nähty se, kuinka merkittävää sähkö meille on.
Miten hintoja voisi laskea?
Professori näkee pörssin toiminnassa ja esimerkiksi kiinteistöjen lämmitystavoissa paikkoja, joita rukkaamalla kysyntä- ja hintapiikkejä saataisiin tasattua. Kun sähkölle on paljon kysyntää, halpojen tuotantomuotojen jättämää aukkoa joudutaan paikkaamaan kalliilla menetelmillä, kuten hiilenpoltolla. Siksi yksinkertaisesti kulutuksen vähentäminen tai edes sen siirtäminen toiseen ajankohtaan laskisi hintoja.
Jos yhteisiä markkinoita ei olisi, suomalaiset olisivat maksaneet sähköstä huomattavasti enemmän viimeiset 20 vuotta, sillä Ruotsin ja Norjan halpa vesivoima on pudottanut hintatasoa merkittävästi, Järventausta sanoo.
”Eli on ollut ehdottomasti kannatettavaa olla mukana, ja tulee olemaan jatkossakin, koska olemme vuositasolla energiaomavaraisia ihan lähivuosina.”
Tuontienergiaa tarvitaan jatkossakin, mutta lähitulevaisuudessa Suomessa on niin paljon tuuli- ja ydinvoimaa, että sähköä voidaan tuottaa tiettyinä hetkinä yli tarpeen, jolloin sitä on kannattavaa myydä muualle.