Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

BC Nokian naisten päivän pelaaja 3/11 – Nollakulmasta suhisee: Elli aikoo heittää joka toisen kolmosen sisään

BC Nokian naisten joukkueen rehevää nimilistaa lukee ilolla: Justiina, Rosanna, Jessica, Karoliina – ja Elli, erinomaisen kaunis, perinteinen, mutta tätä nykyä turhan harvinainen suomalainen nimi. Mistä se oikein tulee? –Oikeasti olen Elli-Roosa, Elli Tapanainen kertoo. –Syntymäni aikoihin Leevi and The Leavings -niminen bändi teki biisin, jossa laulettiin tytöstä, josta piti tulla Laura Jenna Ellinoora Aleksandra Camilla Jurvanen, Elli nauraa. –Isä ja äiti tykkäsivät laulusta ja antoivat minulle tällaisen sekoitus nimen. Siitä on sitten tullut lyhyt ja ytimekäs Elli. Piano jäi, koris tuli Ellistä sen sijaan tuli sopivan pitkä tyttö: pituutta on sujuvat 178 senttiä. –Olin jo pienenä muita pidempi. Tosin kun menin ensimmäisen kerran maajoukkueleirille, ennusteeni oli 169 senttiä. Satuin vain olemaan jo silloin 175-senttinen. Koripallo ei kuitenkaan ollut Lamminpään Lintuviidassa kasvaneen tytön ensimmäinen harrastus. –Soitin pianoa ja aloittelin show-tanssia. Kaipasin kuitenkin kavereita ja kontrollia. Kaverini Aune pelasi korista ja niin päädyin treenehin Raholan koululle. Vanhemmilla ei tässä tapauksessa ollut lajivalintaan osaa eikä arpaa. –Iskä pelaa futista ja lätkää, äiti on partiolainen. Lay up onnistui Ensimmäiset harjoitukset olivat tärkeä menestys. –Opin lay upin heti! Valmentaja, taisi olla Riitta Lång , laittoi teipillä lattiaan askelmerkit. Juoksin ne saman tien oikein. Seuraksi valikoitui Raholan Pyrkivä. –Nokia oli kaukana ja kaikki kaverit Raholan suunnalla. Pyrintöä en ole koskaan edes harkinnut. Siellä on jotenkin vieras henki. Ensimmäinen valmentaja oli Juuso Salonen . –Hän oli kaverillinen ja kannustava, opetti viisaasti huumorin kautta. Lopulta hän taisi tuntea meidät liiankin hyvin. Aina jaloissa Vuonna 2012 Elli vaihtoi BC Nokiaan. –Halusin uudelle tasolle, kaipasin lisää haasteita. Nokian C-tytöt pelasivat SM-sarjaa. Se ratkaisi. Tiesin joukkueen tarkkaan, pelasihan siellä muun muassa Veera Pirttinen . Alku ei ollut helppo. –Se oli kova koulu, tunsin olevani koko ajan jaloissa. Nokian pelaajien taitotaso oli paljon korkeampi kaikilla osa-alueilla. Joukkueessa pelasivat Veeran lisäksi muun muassa Maria Hiekkamäki , Noora Parttimaa , Aino ja Hanna Kankaanpää , Mona Luoto … –Menin avoimin mielin, mutta parit ekat treenit olivat aika epätoivoisia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kiitos, Aki Selkee Valmentajat olivat tekijämiehiä: Aki Selkee , Pasi Niemi , Marko Pirttinen …. –Aki oli aika kova, mutta tykkäsin hänen tyylistään heti, olen aina tykännyt. Aki ei katsele valittajia, hän vaatii paljon, mutta on tosi reilu. Istuin paljon penkillä, mutta siihen oli syynsä. Ellin heitto saatiin uomiin B-tytöissä ”heitonhuolto”-sessioissa. –Aki oli siinäkin pääosassa. Olin oppinut heittämän rinnalta, se on vastustajalle liian helposti puolustettava. Toistojen kautta opin uuden heiton. Kolmoset sisään Niin, BC Nokian naisten joukkueessa Elli on laituri. Eli yksi päätehtävä on heittää kolmosia. Sisään. –Viime kaudella prosenttia jäi jonnekin 35:een. Nyt tavoite on, että joka toinen menee. Se olisi jo jotakin: 50 prosentin heittäjät voi lasken niin naisten kuin miesten pääsarjoissa yhden käden sormin. Entä jos ensimmäinen kolkin yritys menee ohitse? –Se ei vielä vaikuta, eikä toinenkaan. Iskä tosin väittää, että jos pari kolme menee ohitse, himmaan tahtia. Hän ei tosin ymmärrä koriksesta paljon mitään, Elli nauraa. –No, ehkä hänen näkemyksessään on tässä kohdin hieman perää. Voisin ottaa enemmän heittoja. Lisää peliaikaa Ellin lempipaikka on hieman yllättäen nollakulma eli hän lähettää mieluimmin pallon korkeuksiin aivan laidasta, sivurajan tuntumasta. –Joidenkin mielestä sieltä on hirveä heittää. Minä tykkään: se on selvä peli – joko pallo menee koriin tai sitten ei. Levy ei auta. Ellin viime kausi oli loukkaantumisen takia katkonainen. Nyt hän toivoo enemmän peliaikaa, enemmän heittoja. –Haluan ottaa tällä kaudella enemmän roolia. Eikä minua haittaa, vaikken olisi aloitusviisikossa. Sitä isompi halu on näyttää, kun pääsee kentälle. Välivuosi päiväkodissa Elli osaa myös tuoda pallon ylös – jos on pakko. –Olen itsevarmempi laidassa. Selviän kyllä pallon kanssa, mutta siinä roolissa olen kieltämättä epämukavuusalueella. Elokuussa 20 vuotta täyttänyt Elli kirjoitti vuosi sitten ylioppilaaksi Sammon urheilulukiosta. Mitä nyt on suunnitelmissa? –Pidän välivuotta ja olen samalla töissä avustajana Peltovainion päiväkodissa Lielahdessa. Tykkään kovasti; vaihdan vaippoja, syötän, nukutan, leikin. Ja pidän eskareille pallokoulua. Liigaan, nyt! Lokakuun 14. päivänä Pyynikillä alkavan kauden tavoite on kirkas. –Haluan pelata liigassa! Sen eteen on tehty töitä niin monta vuotta. Uskon, että pärjäisimme myös liigassa. Onko nousuun realistisia mahdollisuuksia? –On! Meillä on nyt hyvä joukkue ja sen taustalla paljon ihmisiä, jotka auttavat joukkuetta. Nyt tarvitaan enää yleisön tukea. Viime kaudella katsojia kävi masentavan vähän. Nyt tavoite on hieno, 200 katsojaa joka pelissä. Se näyttäisi ja kuulostaisi jo tosi hyvältä.