Alkukeväällä lähdin etelänmatkalle monen välivuoden jälkeen. Empimistä aiheuttivat korona ja tihentynyt ilmastohuoleni – haluanko omahyväisillä huvilennoilla syventää koko maailmalle kohtalokasta kriisiä.
No, jos kuitenkin ihan pikkuinen lomamatka, vain viikon. Jos lähelle, vain Espanjaan. Ja tuttuun kohteeseen, jossa voi kulkea jalan. Ja katsella asioita ihan pienestä näkökulmasta.
Huomasin huvin vuoksi äimisteleväni hotellihuoneiston pieniä teknisiä yksityiskohtia: Valokatkaisijoiden kummallista sijoittelua seinille ja keinukytkinten epäloogista asentoa: milloin on valo päällä, milloin pois. Vessapaperitelineen kiinnitystä pytylläistujan selän taakse vääntäen selkärankaa korkkiruuville. Pyyhekoukun ripustusta niin ylös, että matalampivartinen sai kunnolla kurkotella. Hassuin oli lavuaarin hana, selvästi paikkaansa sopimaton; se näytti makaavan oudosti selällään. Päättelin, että asentaja ei ehkä ollut ”se penaalin terävin kynä” tarkoittamatta niin pahaa kuin miltä kuulostaa.
””Lavuaarin hana näytti makaavan oudosti selällään.”
Lomahuoleni olivat siis pieniä, huvit suuria. Yksi suurimmista, kun kaskaat hämärän laskeuduttua virittivät rauhoittavan sirityksensä. Vielä suurempi, kun aamun sarastaessa heräsin kyyhkyn taianomaiseen huhuiluun läheisessä pensastossa. Kuiskuttelin, että siinäkö se on, kotipihani tuttu kesäasukki, La Palomaksi ristimäni. Se joka keväisin uskollisesti palaa Iberian niemimaan lämmöstä. Yhtä uskollinen seuralainen jokaisella matkallani on kotimaan kaipuu.
Kaipaan myös Suomen arkkitehteja, insinöörejä ja suunnittelijoita, putki- ja sähköasentajia, kirvesmiehiä, maalareita, laatoittajia ja lattiantekijöitä, koska arvostan ammattilaisten osaamista ja ongelmanratkaisukykyä. Kotitaloni rakentamisen ajalta muistan pulmatilanteita, joita maallikkona yritin itsekin ratkoa – välillä varmasti hullunkurisin konstein. Kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin kiitän työmaamestaria, joka piti tukevasti koossa sekä itse talon että tilaajan mielen rakenteita.
Kyyhkyt ovat kestäviä ja nopeita lentäjiä, viestinviejiä, sieluja kuten La Paloma -tanssikappaleessa. Niinpä oma toukomettiseni täällä jo odotti palatessani Espanjasta. Rakensi taidolla pesäänsä kotikuuseen ilman työmaamestaria.
Ja oli taittanut pitkän lentomatkansa ilman tippaakaan kerosiinia.