”Muistan lapsena ihailleeni kuinka äitini laittoi eväsmaitoa ja mehua pulloon”, kirjoittaa Olli Sorva

Kolumnisti muistelee äitienpäivänä äidin kädentaitoja. Nykyajan äidit antavat lapsilleen toisenlaiset muistot, hän kirjoittaa.

Olli Sorva

Äitienpäivän läheisyys antaa luontaisen tilan muistella äitiäni, tuota monin tavoin taitavaa maatilan emäntää.

Kouluissa ei enää juurikaan harjoitella aivojen ja käden yhteistyötä. Monen oppilaan käsin kirjoittama teksti on melko sotkuista. Käden työskentelytarkkuus ei taida riittää kuin näppäimistölle, joka ei paljoa vaadi. Muutos on suuri verrattuna parin–kolmen sukupolven takaiseen aikaan.

Tietokoneet ja muut älylaitteet ovat monelle iso osa arkipäivää. Tiedon hankinnassa ja yhteydenpidossa tietotekniikka tuo helpotusta, mutta kone on orjuuttanut meidät tekemään hirmuisen määrän turhaa työtä. Seurantaa, raportteja ja tallennuksia, joita tuskin koskaan tarvitaan, ei ainakaan siinä laajuudessa. Emme valitettavasti osaa käyttää ympärillämme olevaa ”älyä” läheskään tarkoituksenmukaisesti.

Tietoa opetetaan hakemaan verkosta ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Tämä on hyvä, mutta kokonaisruutuaika on muodostumassa haittoineen liian suureksi. Omia aivoja pitäisi käyttää ja harjaannuttaa muuhunkin kuin poimitun tiedon oikeellisuuden pohtimiseen tai nettipelaamiseen. Ei taideta oikein ymmärtää, miten tärkeää on kasvotusten tapahtuva yhdessäolo, miten se tasapainottaa mieltä, ennaltaehkäisee ja vähentää stressiä.

Äitini oli syntynyt reilu sata vuotta sitten. Muistan kuinka hänen käsiensä, silmiensä ja aivojensa yhteistyö oli harjaantunut toimimaan. Kun olin noin kymmenvuotias, muistan ihmetelleeni ja ihailleeni kuinka äitini laittoi eväsmaitoa ja mehua pulloon. Jos kyseessä oli yksittäinen pullotus, niin hän ei vaivautunut ottamaan suppiloa esiin.

Maito saatiin omista lehmistä ja omaan käyttöön tuleva maito tuotiin navetalta viiden litran ämpärillä. Tästä astiasta kaadettaessa maito lähti astian reunasta melko leveältä, mutta tiivistyi sitten noroksi vajaan vaaksanmitan päässä. Äitini toisinaan kaatoi maitoa tuosta astiasta suoraan lasipulloon, jossa oli vain tavanomaisen kokoinen suu. En muista kuin kerran nähneeni, että pari tippaa meni ohi suuaukon. Muulloin suoritus oli aina täydellinen. Kannusta ja purkista pulloon kaataminen on vielä helppoa, mutta ämpäristä ilman suppiloa tosi haasteellista, olen kokeillut.

Tämän päivän nuoret äidit antavat lapsilleen erilaiset muistot, mutta toivottavasti yhtä lämpöiset ja rakkaat. Hyvää äitienpäivää kaikille!

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Mainos