Toinen päivä toukokuuta aamuvarhain taivas roiski tiskirätin kokoisia hiutaleita peitoksi piharinteitäni koristaville sinivuokoille ja scilloille. Tikka naputti hyvät tahdit kuistijumpalleni. Lintuorkesteri on monilla osaajilla varustettu niin kuin koko luomakunta. Ihmeteltävää riittää.
Luin kännykästäni uutisia, Sanna Saarikankaan huomio oli kiinnittynyt siihen, ettei lapsia hyväksytä joissakin ravintoloissa tai vaikkapa kirjastotalo Oodissa. Lapsien osallistuminen on koettu joillakin tavoin negatiivisena. Olen useasti käynyt Oodissa ja ihastellut vaunujengien kokoontumisia, mikä mahdollisuus ja mitkä puitteet! Upeaa!
Joitakin aikoja sitten olin Pepperissä ystäväni kanssa lounaalla. Peräloossissa oli hurmaava perheyhteisö ruokailemassa, mukana olleiden lasten myötä ravintolassa leijaili iloiset, hyväntuuliset äänet, jotka tempasivat mukaansa ja saivat suupielet kohoamaan ylöspäin.
Lasten läsnäolo oli vaikuttava myöskin Urhatussa järjestetyssä veteraanijuhlassa, josta erityiskiitos Kankaantaan musiikkiluokkien ja Alhoniityn koulujen oppilaille ja opettajille, te kohotitte juhlatunnelman. Kiitoksen sanat myös Jarille, Jormalle ja Mikolle hyvistä, koskettavista puheenvuoroista ja Urhatun väelle lounaasta ja kahvihetkestä!
Meidän, sotien jälkeen syntyneiden ei sovi unohtaa, mitä veteraanimme ovat tehneet hyväksemme, vapaa Suomi ei ole itsestäänselvyys.
Kiitos myöskin ystäväporukalle seurasta ja kyydistä, jonka tarjosivat autottomalle.
Juttelin juhlan jälkeen 11-vuotiaan Jymyn kanssa ja kehuin, kuinka hyvin he suoriutuivat tarjoilutehtävästä, kuin vanhat tekijät. Tähän Jymy ykskantaan vastasi: "Niitähän me ollaankin!"
Kotiinlähdöstä painui mieleen Urhatun portailla vilkuttava, Alhoniityn koulua käyvä poika. Vastasin vilkutukseen.
Olen puuhastellut taideharrastukseni parissa ja tuumaillut tulossa olevaa ystävyysseurakunnan kummien kanssa järkkäämäämme brunssia. Mielessä ovat Kihelkonnan lasten kesäleirit, joiden järjestämistä olemme jo vuosia tukeneet erilaisin tempauksin, ystävyydestä iloiten.
Vappupäivääni kuului konserttinautinto, kuin myöskin sen muistaminen, että 75 vuotta sitten minut Martti-pappi kastoi, sain nimen ja minut liitettiin Nokian seurakunnan jäseneksi. Toukokuun 23. päivänä tulee kuluneeksi 60 vuotta ripillepääsystä, monikymmenpäisessä porukassa Pennasen Erkin johdolla. Oli helatorstai ja iltapäivällä kova ukkosenilma.
Kiitäviä aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan... niin monen kohdalla on käynyt, kun ei lapsena vielä tai vanhuksena enää, ole hyödyksi yhdyskunnalle, on enempi häiriötekijä, kuluerä...
Iloitkaamme eri-ikäisyydestä ja arvostakaamme toisiamme vauvasta vaariin... se on elämän rikkautta!