Kirjailija-toimittaja Aino Huilaja kertoo puolisonsa Jerry Ylkäsen kanssa kirjassaan Pakumatkalla heidän yhteisestä irtiotostaan. Aikataulutettu (työ)elämä vaihtuu vähemmän suunniteltuun reissaamiseen pitkin Eurooppaa vanhalla pakettiautolla.
Pariskunnan nimenomainen tarkoitus ei ollut hakea elämänmuutoksellaan huomiota, mutta heidän kiinnostavaa matkaansa ja elämäänsä seurattiin monissa medioissa. Tulkitsen, että syy tähän on varsin yksinkertainen. Useaa meistä on joskus kiehtonut ajatus irti päästämisestä ja heittäytymisestä. Huilajan ja Ylkäsen kirja on meille haaveilijoille rohkea sankaritarina.
”Tapahtukoon Sinun tahtosi” rukoilee kristitty Isä meidän -rukouksessa ja monesti muutenkin. Kyseessä on Jeesuksen käyttämä lausahdus, jossa hän ilmaisee oman kohtalonsa olevan suuremmissa kuin omissa käsissään. Jeesus pyytää, ettei hänelle käy niin kuin hän itse tahtoo, vaan niin kuin on tarkoitus.
Erityisesti olen ajatellut tätä lausahdusta tai pyyntöä pienen lapsen ristiäisissä. Siinä yhdessä lapsen läheisten kanssa rukoillaan, että lapsen elämässä tapahtuisi Jumalan tahto. Lapsen ei kuulu lopulta kasvaa vanhempiensa tai muiden kasvattajien unelmia tai toiveita täyttämään, vaan juuri sellaiseksi ihmiseksi, joka hänestä kuuluu tulla. Että hän löytäisi omat vahvuutensa, oppisi kuuntelemaan itseään ja toisia, löytäisi paikkansa elämässä ja etsisi sellaista onnea, joka on onnea juuri hänelle.
Jumalan tahdon rukoileminen voi olla kohtalokasta. Se voi johtaa pysähtymiseen ja itsensä kuuntelemiseen. Elänkö todella sitä elämää, jota haluan? Ovatko valintani sellaisia, jotka tuovat hyvää minulle, läheisilleni tai koko ihmiskunnalle?
Pyhä Antonios, joka oli muinainen Egyptissä asunut erakko ja opettaja, kyllästyi kerran hänestä ylisanoja laukoneeseen vieraaseen. Tarinan mukaan vieras ylisti Antonioksen viisautta ja vertasi tätä itse Moosekseen. Antonios palautti vieraansa maan pinnalle.
”Jumala ei aikanaan taivaassa kysy minulta, miksi et ollut kuin Mooses. Hän kysyy minulta, miksi et ollut Antonios.”
Kiitos Nokia ja nokialaiset. Pidän sunnuntaina lähtösaarnani Nokian kirkossa ja jätän kirkkoherran tehtävän seuraajalleni. Kiitos tästä vuodesta, lämpimästä vastaanotosta ja yhteistyöstä.
Jumalan siunausta teille kaikille!
Kirjoittajan viimeinen päivä Nokian seurakunnan vs. kirkkoherrana on sunnuntaina 30. huhtikuuta.