Nokian Uutiset kertoi muutama viikko sitten 97-vuotiaasta sotaveteraanista, joka ei ole päässyt enää totuttuun tapaan Vihnuskodin lyhytaikaisjaksoille. Kotona asuvalle vanhalle miehelle nuo jaksot ovat olleet piristys arkeen.
Syynä lyhytaikaisjaksojen loppumiseen oli siirtyminen Pirkanmaan hyvinvointialueelle – nokialaisilla olivat asiat olleet paremmin, ja siirtymisen jälkeen ne ovat yhtä huonosti kaikilla. Tosin Pirhan mukaan lyhytaikaisjaksoja ei ole lopetettu, mutta niiden järjestämiseen on voinut tulla muutoksia.
Surullista on myös lukea 90-vuotiaan nokialaisrouvan tilanteesta, josta hänen tyttärensä kirjoittaa tämän lehden mielipidesivulla. Vanha äiti asuu yksin kodissaan. Vihnuskodin yhden viikon hoitojakso noin kerran kuukaudessa on tuonut huonokuntoisen vanhuksen hoidon äärelle ja mahdollistanut myös mukavan sosiaalisen toiminnan.
Nyt tuo mahdollisuus on kuitenkin evätty lähes täysin. Vanha äiti ei pääsisi lyhytaikaisjaksoille enää kuin kaksi kertaa vuodessa, sillä ohjeistukset ovat muuttuneet. Äidille pettymys on suunnaton ja hänen on sitä ollut vaikea ymmärtää.
On toki kunniallista, että hyvinvointialueilla on tavoiteltu yhtäläistä hoitoon pääsyä – tai näin on ainakin annettu ymmärtää. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi korkeaan ikään ehtineet hauraat vanhukset joutuvat pettymään yhteiskuntaan vielä viimeisinä elinvuosinaan.
Kirjoittaja on Nokian Uutisten toimittaja.