Aurinko katsoo suoraan silmiin pilvettömältä taivaalta. Valoa kohden kaikki näyttää erilaiselta. Jos heittäytyisi leikkisäksi, voisi kuvitella astelevansa vastavaletun betonin harmaalla ja laikukkaalla, hieman joustavalla pinnalla.
Ojansuulta kiirii joutsenten ääni ja lopettaa ajatusleikin sikseen.
Olen odottanut tätä hetkeä läpi pimeän vuodenajan. Jokunen pilkkireissu on toki tullut tehdyksi, mutta valoton talvipäivä ei ole päässyt samaan muistojen onnellisuuskansioon kuin keväinen auringonpaiste järvellä, nokipannukahvi ja nuotiomakkarat.
Huhtikuun parasta antia ovat juuri nämä tuulettomat päivät lumesta vapautuneella jääkannella ja aikaisten muuttolintujen konsertti. Tuntuu omituiselta kävellä siellä, missä kesällä soudamme uistinta.
Valitettavasti tätä riemua ei kestä montakaan päivää vuodessa. Kun paljas jääpinta alkaa pikkuhiljaa sulaa auringon porotuksessa, kiteet irtoavat, ja teräsjää hapertuu puikkomaiseksi. Kymmenien senttien paksuinen jääkerros ei enää ole kovaa, vaan märkää ja haurasta.
””Vanha kansa varoitti menemästä järven jäälle, kun kurjet ovat palanneet muuttomatkaltaan.”
Kun järvelle ei enää ole asiaa, voi kuunnella rantamilla satumaista helinää puikkojen kilahtaessa toisiinsa.
On hyvä muistaa, että sulaminen ei tapahdu vain auringon vaikutuksesta. Virtaukset kuluttavat jääpeitettä alhaalta päin, ja vieraalla vesistöllä kannattaakin varautua kaikkeen mahdolliseen.
Meidän pilkkijärvemme on matala, eikä sillä ole mainittavaa liikettä. Virtauksista puhutaan paljon, mutta pienten, suojaisten lampien suurin vaaranpaikka on uveavanto.
Se syntyy lumen painaessa jäätä alaspäin. Murtumakohdassa pinnalle noussut vesi jäätyy pakkasella. Sään lämmetessä paikka muuttuu avannoksi.
Vaikka mieli halajaisi miten paljon tahansa ahventen narraamiseen keväisen auringon alla, ymmärrän tosiasiat. Aamulla jäälle on vielä helppo kulkea, mutta iltapäivällä rantaletto on jo aivan pehmeää. Pohjoisen puolelta ehkä pääsee maalle kuivin jaloin, mutta sitten pitäisi kävellä monta kilometriä autolle täysvarustuksineen.
Vanha kansa varoitti menemästä järven jäälle, kun kurjet ovat palanneet muuttomatkaltaan. Tuolla kaksi komeaa lintua etsii einestä sulaneen ruovikon uumenista.
Kirjoittaja on Nokian Uutisten kolumnisti.