Wautsi, melkoinen kulttuuripläjäys ja elämys on tallessa omassa "nahkapussissa". Paljon jäi vielä makusteltavaa yksin vietettyihin päiviin.
Soilen kipsinaamioihin piilouduimme "leikisti" hassuttelemaan nokialaiskahvilassa lounaan lomassa. Merihevoset myös viehättivät meitä ja ystäväni kanssa tuumailimme Soilen viehtymystä, kun oli niitä niin monta väsännyt.
Virrassa esillä olevat Marjatan lasityöt saivat oman olotilankin säihkymään.
Seurasin joitakin aikoja sitten Virran sisääntulopylvään rakentamista. Nyt saamme ihastella moniulotteista, väriloistokasta taideteosta ja siitä pienen matkan päässä olevaa liikenneympyrän upeaa työtä, joka ainakin itselleni tuotti melkoisen elämyksen, kun katsoin sitä lounasravintolan ikkunan läpi, vasten Virran seinämää.
Lounastapaamiset, silloin tällöin, ystävien kanssa ovat virkistäviä ja silmiä aukaisevia. Ruokakulttuuri tuo eteemme upeat annokset, joista tulemme ravituiksi. Lisäksi yhteisiin hetkiin liittyy monien ihmisten kohtaamisia.
Perjantaina viivähdimme Taidetalolla Nanan ja Unan "Kasvukipuja – maalauksia naiseksi kasvamisesta" -näyttelyssä. Meillä oli hyvä hetki taiteilija Nanan seurassa samalla pohtien omaa naisen kasvua, joka jatkuu ja jatkuu. Ihmettelen, ettei Nokian Uutiset tehnyt juttua tuosta ainutkertaisesta nokialaisnaisten, äidin ja tyttären, näyttelystä.
Ennen pandemiaa hankituilla konserttilipuilla oli lauantaina käyttöä. Monisatapäisen konserttiyleisön kanssa saimme olla jakamassa musiikkielämyksen, jonka nokialaiset mieskuorot, muusikot, tanssijat ja Jari meille tarjoilivat. Kiitos!
Kahden päivän tarjonta, elitististä, kulttuuria laidasta laitaan.
Niin ja sunnuntaina Eija soittelee, itse rakentamaansa, klavikordia Siuron kirkossa, jonne kotoani on liian pitkä kävelymatka, ystävillä muuta menoa... ja muuten, justiinsahan keskiviikkona olin kuuntelemassa Topin omaa tuotantoa olevia runoja.
Hyvä Nokia, kotikaupunki! Kiitos kulttuuripläjäyksistä!
Mari Peltoniemi ja kulttuurielämyksen jakaneet ystävät Tuula ja Marja-Liisa