Hyvä ystäväni, eläkeläinen kuten minäkin, lähetti e-mailin: ”Olen huono köyhä eläkeläinen, koska en osaa painaa kulujani tarpeeksi alas. En osaa laittaa ruokaa, se on väärin, köyhän on osattava laittaa halpoja ruokia. Tulen hulluksi, jos en voi harrastaa kavereitteni kanssa kuntosalilla. Väärin. Köyhän pitää lopettaa elitistiset harrastukset ja halailla puita metsässä. Lääke- ja lääkärikulut ovat aika kovia. Väärin, köyhä ei sairasta, se kärsii. Minulla ei ole autoa. Se on oikeata köyhäilyä! Itsetuntoni on heikko, häpeän pienituloisuuttani. En uskalla edes seurustella, koska pelkään, että tapaamisella ei pysty maksamaan edes omaa kahviaan. Kaikki ajattelu menee rahaan. Tuntuu, että ainoa tapa saada rahaa lisää on voittaa lotossa. Viisasta, eikö vain.”
Vaikka tiedän ystäväni kirjoittaneen sähköpostin turhautuneena ja vähän huumorimielelläkin, jäin pohtimaan köyhyyttä Suomessa.
Tilastojen mukaan Suomessa eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 773 000 henkilöä vuonna 2021. Uskoakseni luku vain kasvaa vuosi vuodelta. Kelan mukaan hintojen viimeaikainen nousu on vienyt köyhyyteen jopa noin 62 000 kotitaloutta. Köyhyysasteen nousu kohdistui erityisesti yhden aikuisen lapsiperheisiin. Näistä kotitalouksista hintojen nousun jälkeen 22 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Kelan arvion mukaan hintojen nousu on tiputtanut köyhyyteen yhteensä noin 16 000 lapsiperhettä.
Työssäkäyviä uusköyhiä noin 200 000. Aika monella on omistusasunto. Nousevat korot ja kustannukset synnyttävät likviditeettiköyhyyden. Omaisuutta on, mutta sitä ei voi realisoida, koska asuntojen hinnat laskevat.
Rahattomat ja rikkaat -ohjelmassa varakas osallistuja totesi olleensa aina sitä mieltä, että ihminen voi aina muuttaa olosuhteitaan ja päästä köyhyydestä pois. Seuraavaksi hän totesi, että hän ei ole enää samaa mieltä kuunneltuaan ohjelman köyhää osapuolta ja elettyään viikon 60 € budjetilla (oma budjetti on 3 500 €/vk). Varakas henkilö totesi oivaltavasti, että jos ihmisen energia ja ajattelu kuluu ruuan riittävyyden ympärillä, mille muulle jää enää energiaa? Missä on tila luovalle ajattelulle ja ongelmaratkaisulle, joiden avulla voisi elintasoansa nostaa?
Miten ihmeessä olemme päätyneet tällaiseen Suomeen?
Kirjoittaja on eläköitynyt maailmanmenon ihmettelijä.