Isojen koripalloturnausten mitalitilastoissa ovat nokialaiset loistaneet jo pitkään. Miksi BC Nokian juniorit menestyvät sarjoissa ja turnauksissa jopa paremmin kuin isojen kaupunkien joukkueet? Junnujen osaaminen ei johdu poskettomasta tuurista, ystävällisistä koriraudoista tai korikaupungin raikkaasta ilmasta.
Olen löytänyt ilmiöön useitakin syitä.
BC Nokiassa pyritään noudattamaan periaatetta, jonka mukaan päävalmentajana ei yleensä ole joukkueessa pelaavan juniorin äiti tai isä. Tämä asetelma on reilumpi sekä pelaajille että valmentajille. Vanhempia toki tarvitaan apuvalmentajina, toimitsijoina, striimaajina, buffetin pitäjinä, kuskeina ja kannustajina. Tekeminen ei taustajoukoilla lopu, mutta kurssitettu koutsi pitää langat käsissään ja keskittyy vain valmennukseen.
Kun kyseessä on koripallon erikoisseura, fokus on yhdessä lajissa. Paukkuja riittää esimerkiksi pelinohjaajien ja valmentajien koulutukseen.
Myös henkiseen valmennukseen ja joukkueiden ryhmäytymiseen kiinnitetään huomiota. Kun porukka on tiivis, pelitapa on kollektiivinen. Palloa lainataan kavereille, eikä yhden pitkän juniorin tarvitse puskea kaikkia pisteitä korin alta väkisin.
Junioreille opetetaan iänmukaisia taitoja. Prässäys ja prässin purku tulevat tutuksi tarpeeksi varhain, mutta esimerkiksi skriinejä ei käytetä pienten peleissä, vaikka lapset kärttäisivätkin niiden oppimista.
””Kun pelaajilla jalka nousee vielä viimeisellä neljänneksellä, on omaa pelitapaa mukava toteuttaa.”
Nokialaiset juniorit pelaavat usein vuotta vanhempien sarjoissa, mikä tarjoaa kovaa haastetta. Tavoitteena ei ole kerätä helppoja voittoja aluesarjoista, vaan pitkäjänteisesti kehittää koripalloilijoita. Kun pelaajilla on takanaan paljon vääntöjä vanhempia ja pitempiä junioreita vastaan, oman ikäiset vastustajat tuntuvat suhteellisen voitettavilta.
Tyttöjoukkueet hakevat peliinsä fyysisyyttä ja nopeutta pelaamalla poikia vastaan. Vaikka läntinen aluesarja on kieltänyt kilpailullisen tyttöjoukkueen osallistumisen poikien sarjaan, ovat nokialaistytöt saaneet kunnon vastusta harjoitusotteluissa poikia vastaan. Jopa Koripalloliiton urheilujohtaja Henrik Dettmann on linjannut, että tyttöjen pitäisi päästä harjoittelemaan ja pelaamaan poikien kanssa entistä enemmän. Ehkä tämä maestron viisaus tavoittaa tulevaisuudessa myös läntisen alueen.
Yksi kulmakivi on pelaajien urheilullisuus. Se taas perustuu raakaan työntekoon ja kunnolliseen fysiikkavalmennukseen. Kun pelaajilla jalka nousee vielä viimeisellä neljänneksellä, on omaa pelitapaa mukava toteuttaa. Olen kuullut, miten vastustajien valmentaja on todennut tytöilleen jo ennen peliä, että emme pärjää noille nokialaisille juoksussa. No, oikeassa hän oli.
Samainen porukka nokialaistyttöjä väänsi tiukan harkkapelin naapuriseuran poikia vastaan ja paineli sen jälkeen Kuntotehdas Punaiselle ovelle tekemään fysiikkatreenin. Mietin, riittääkö treeniin vielä virtaa. Tytöt eivät miettineet.
Kirjoittaja on nokialaislähtöinen toimittaja.