Kirja ja lukeminen ovat uhanalaisia lajeja. Ne rapautuvat. Niiden myötä kriisissä on suomenkielinen kulttuuri ja sivistystaso.
Meitä on pidetty yhtenä maailman sivistyneimmistä kansoista. Koulumme on tarjonnut kaikille mahdollisuuden oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Oma kieli on säilynyt. Sen varaan on syntynyt oma kulttuuri ja yliopistolaitos. Meitä on palvellut laaja ja arvostettu kirjastotoimi sekä monipuolinen lehdistö.
Nyt lukeminen ja erityisesti kirjoitustaito ovat murenemassa. Kirjakauppoja on runsas kymmenesosa entisestä. Kirjastoja karsitaan. Tilan puutteen vuoksi vanhoja kirjoja hävitetään.
Opettajien mahdollisuudet parantaa tilannetta ovat vähäiset, ei ole aikaa eikä resursseja, kaunokirjoitus poistettiin, kirjojen sijaan tulivat englantia suosivat padit.
””Olen ylpeä siitä, että suomalainen koulu opetti minut kirjoittamaan ja lukemaan.”
Pian meillä on uusi hallitus. Se tarvitsee tienviitakseen sivistysohjelman, jonka ydin on lukeminen, kirjoitustaito ja kotimainen kirjallisuus.
En ole yksin vaatimassa kirjallisuuden edistämistä. Kirjailijaliitto on ajamassa hallitukselle historian ensimmäistä kirjallisuusohjelmaa. Filosofian tohtori Eero Ojanen edellytti sivistysturvan luomista yhteiskunnallemme (Kanava 2/2023). Sivistyksen tuhouduttua ei ole enää muutakaan, hän sanoo.
Mielenkiintoista on, että yhteiskuntaa ovat aina kehittäneet henkilöt, jotka ovat kirjoittaneet teesejään. Heillä on valta. Nyt puolueet kiistelevät koululuokkien painottamisesta ja opetuksen tasapäistämisestä. Ovatko päättäjät ollenkaan pohtineet askelmerkkejään. Parannetaanko nuorten sivistyspohjaa? Annetaanko heille kirjoja, paneudutaanko heidän kirjalliseen luomiskykyynsä? Autetaanko heitä omaksumaan laaja sivistysperusta, jolta ponnistaa omin siivin. Mikä on tavoite?
Vai puuhaillaanko vain uutta uudistusta.
Olen iäkäs ja on helppo väittää, että olen pudonnut kärryiltä, mutta olen ylpeä siitä, että suomalainen koulu opetti minut kirjoittamaan ja lukemaan. Kirjojen kanssa kuljin työmatkoilla maailmalla. Ensimmäinen asia hotellihuoneessa oli oman kirjan asettaminen yöpöydälle.
Kirjoittaja on entinen teollisuusjohtaja ja kirjailija, joka pohtii suomalaisen sivistyksen säilymistä.