Tämän ajan ärsyttävimpiä ilmiöitä on tapa vastata kysymykseen kuin kysymykseen joo-sanalla. Kun toimittaja tiedustelee asiantuntijan näkökulmaa johonkin ongelmaan, tämä vastaa ”Joo” ja vasta sen jälkeen antaa laajan analyysin tapauksesta.
Joskus haastateltava tuntuu pysähtyvän hetkiseksi ennen joon kajauttamista. Aivan kuin hän ilakoisi, että on ymmärtänyt kysymyksen. Tai että osaa vastata siihen. Ikävä vaan, jos tuo ajattelemattomasti lausuttu täytesana kääntää vastauksen sisällön päälaelleen.
Sisustusohjelmien suurkuluttajana minua on alkanut kismittää yllättyneiden ihmisten huudahdukset vastaremontoidun kotinsa kynnyksellä. Yleisin ilmaisu taitaa olla ”Ihan mieletön”. Eikö siis suunnittelijalla ja rakennusfirmalla ole ollut mitään mieltä hankkeen toteuttamisessa?
”Törkeen hieno, sikamagee, sairaan upee, tajuton ja älytön” eivät nekään tee oikeutta uutuuttaan kiiltävän huoneiston loistolle tai kodikkuudelle – eivät liioin mairittele aikuisen ihmisen sanavarastoa.
””Missä vaiheessa suomen kieltä on alettu rytmittää uudelleen?”
Kun viimeksi istuin tv:n ääressä katsomassa urheilua, kaiuttimista kiiri selostajan kuvaus Topi Raitasen juoksusta. Vaikken olekaan mikään urheiluintoilija, suomalaismenestys saa aina sielun läikähtelemään.
Kisan seuraaminen vaan valitettavasti meni naurun pitelemiseksi, sillä selostajan puhe oli täynnä loisvokaaleja. Kaikki konsonanttiin päättyvät sanat saivat ylimääräisen vokaalin peräänsä. Raitanen oli Raitanenä, norjalainen norjalainenä ja niin edelleen.
Missä vaiheessa suomen kieltä on alettu rytmittää uudelleen? On kiusallista kuunnella kerta toisensa jälkeen, miten uutistenlukija rientää lauseessa kohti että-sanaa ja pitävän vasta sen jälkeen tauon aivan kuin pilkulle olisi keksitty uusi paikka. Näin pää- ja sivulause eivät enää täytä merkitystään, ja virkkeen rakenne sumenee. Harmillista. Eikö uutisten ensisijainen tarkoitus olekaan tarjota selkeää tietoa kuulijalle?
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Erääseen ohjelmaan en voisi koskaan kyllästyä: Jarmo Heikkisen samettinen ääni ja rauhallinen puhetyyli Avaran luonnon dokumenteissa on ihanaa kuunneltavaa. Se tekee sunnuntaista Sunnuntain.
Kirjoittaja on Nokian Uutisten kolumnisti.