Meillä on Nokialla tehty suuria uudistuksia koulujen luokkarakenteisiin viime vuosina. Samaan aikaan, kun neuropsykiatrisia oireita on opittu tunnistamaan enemmän ja paremmin, sekä liian itseohjautuvuuden vaatimuksen huomattu tuovan monelle oppilaalle haasteita, on pienluokkia systemaattisesti lopetettu ja perustettu valtavia yhteisopettajuuden alaisuudessa toimivia luokkia.
Aikuisia luokkahuoneessa oppilaita auttamassa ja ohjaamassa ei ollut aiemminkaan tarpeeksi, mutta nyt oppilaat tämän lisäksi opiskelevat entistä rauhattomammassa ympäristössä. Jonnekin on unohdettu ne oppilaat, jotka tarvitsisivat rutiinia ja vähemmän uusia ihmisiä. Sellaiset oppilaat, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta ja apua voidakseen keskittyä, olla läsnä ja oppia kuten ikätoverit. Heidät jotka eivät pysty aina käymään ruokalassa tai välitunnilla tai vessassa, ainakaan ilman apua tai ainakaan ryhmän mukana. Ne oppilaat, jotka eivät ilman ennakointia pääse siirtymään ajoissa ja joiden sietokyky ylittyy jatkuvassa hulinassa ja hälinässä.
Meillä on yllä mainitun kaltaisia oppilaita Nokialla useita, monen koululuokan verran. Meiltä on myös joitakin erityisluokkia, kuten kokoaikaisen erityisopetuksen luokat Alhoniityssä, mutta ei yhtäkään erityisesti nepsy-kirjoon (adhd, add, autismin kirjo, touretten oireyhtymä) kuuluvia lapsia tukevaa luokkaa. Täällä Nokialla meidän lapsillamme ei ole henkilökohtaista ohjaajaa sitä tarvitsevilla. Missä on niiden lasten koulupaikka, joille tavalliset lähikoulut (nykyisillä resursseillaan ja 50 lapsen luokkakoolla) ovat liian hankala ympäristö, mutta kokoaikaisen erityisopetuksen luokille eivät profiililtaan sovi tai saa paikkaa?
Riittävät tukitoimet
Kun koulusta tulee vain paha olo, osa lopulta kieltäytyy menemästä. Jatkuvassa stressissä ensin tulevat fyysiset oireet (pahoinvointi, pyörrytys, vatsakipu) ja jos tilanne ei helpota seuraa psyykkinen oireilu. Toiset menevät tässä vaiheessa kouluun edelleen, vaikka siellä käyminen ei helpota oirehdintaa. Vahinkoa korjataan ehkä vielä aikuisuudessa. Toiset taas kasvattavat koulupudokkaiden tilastoa jäämällä koulusta pois tai vaihtavat luovempaan vaihtoehtoon, eli kotikouluun.
Vaikka nämä oppilaat ovat vähemmistö, on heille mahdollistettava koulunkäynti kunnallisessa koulussa siten, että se parhaiten tukee kasvua ja kehitystä. Tämä tarkoittaa riittävien tukitoimien ja oikeanlaisen ympäristön varmistamista, sekä hyvinvointia tukevia turvallisia aikuisia lapsen koulupäivään.
Tyypillisiin nepsy-piirteisiin liittyen moni lapsi käy eri muotoisissa terapioissa ja siellä harjoitellaan hyvässä elämässä tarvittavia taitoja. Jos tukea ei riitä näiden taitojen vahvistamiseen koulupäivän aikana, jäävät kuntoutuksen tavoitteet pian saavuttamatta. Tilanne, jossa oikeanlaisella ohjauksella lapsi saa onnistumisen kokemuksen ja lisää vahvistusta harjoittelemalleen taidolle voi pian päättyä hyvin eri tavalla, jos tuki ei ole saatavilla koulupäivän aikana.
Uusia koululuokkia kaivataan
Nokialla toimii yksi pienryhmä, ITU2, jossa erityisopettajan työparina on psykiatrinen sairaanhoitaja. Itse mietin, miksi tämän muotoinen intensiivinen tuki on vain yläkouluikäisille ja vain yhdelle pienryhmälle mahdollistettu kunnassa, jonka asukasluku on 35 000. Lapset ja nuoret, joiden koulunkäynti on hankalaa vaikkapa mielialapulmien, ahdistuneisuuden, trauman tai neuropsykiatristen oireiden vuoksi tarvitsevat ennen kaikkea psykiatrisen sairaanhoitajan osaamisalueeseen kuuluvaa tukea, jotta pystyvät koulussa käymään. Korostan: jotta pystyvät tulemaan paikalle.
On avattava keskustelu koulujen riittävistä resursseista tukea erityisiä oppilaita yleisissä integraatioryhmissä, jokaisen lasten kanssa työskentelevän lisäkouluttamisesta kohtaamaan nepsy-lapsia, sekä vaativan erityisen tuen luokkien perustamisesta niitä tarvitseville. Nokia kaipaa uusia koululuokkia, joissa lasten kanssa työskentelee myös terveyden ammattilaisia.
Kuvitelkaa tilanne, jossa opettaja saa olla vain opettaja ja lapsi oppia, kun hyvinvoinnin tukemisesta huolehtiikin joku, joka ammattinsa puolesta on siihen sopiva. Tarvitaan sellaisia luokkia, joissa jokainen saa olla omanlaisensa, sillä jokainen lapsi on juuri oikeanlainen. Erilaisuutta pitää ymmärtää aivan uudella tavalla, kun työparina on nepsy-lapsi.
Millaisia suunnitelmia Nokian kaupungilla on tulevaisuudessa? Kohtaan liian monia vanhempia, jotka kantavat huolta alkavasta lukuvuodesta, tulevasta kouluviikosta, menneistä päivistä ja kiven alla olevista pienluokka- tai erityisluokkapaikoista. Lapsiystävällisen kunnan täytyy pitää huolta kaikista lapsistaan.
Yhdistysaktiivi lasten asialla
Nokian Mammat ry, hallituksen jäsen
Tampereen seudun autismiyhdistys TSAU ry, hallituksen jäsen