Kolumnistimme Leena Riihimäki joutui vasten tahtoaan kuulemaan ahdistavan puhelun

”Mutta toivon koko sydämestäni, että tuo lyhyt kohtaaminen teki hänen huolestaan edes hieman siedettävämmän.”

18.10. 7:00

Sunnuntai-iltapäivä ja bussi on täysi. Onneksi joku poistuu, ja pääsen istumaan.

Takanani soi puhelin. Naisääni vastaa. Tarkoitukseni ei ole kuunnella salaa, vaan keskittyä ikkunan takana räiskyvään syksyn väriloistoon. Korvani kuitenkin erottavat mainiosti vajaan metrin päästä selkeät joskin hiljaiset sanat.

Luitko jo nämä?

Mainos