Lapset saavat futiskentältä hienot arvot – kunnes epäilyttävä totuus aikuisten maailmasta paljastuu

Ilo ja kiitollisuus läikkyvät kentän laidalla. Mutta mitä kertoa lapselleen urheilun todellisista arvoista, aloitteleva futisäiti Anu Ala-Korpela ihmettelee.

17.10. 19:00 | Päivitetty 24.10. 14:13

Muistan elävästi, kun lapseni futistreeneissä kuului kentältä valmentajan jämäkkä ohje: ”Mun reeneissä ei sitten haukuta ketään.”

Tuskin olen itse tapausta sen paremmin todistanut tai muista mistä tarkkaan ottaen oli kyse, mutta ilo ja kiitollisuuden läikähdys siitä, miten joku järkevä aikuinen kasvatti minun ja muiden lapsia, on jäänyt vuosiksi mukaan.

Onnellisempi en voisi olla siitä, että polullemme on siunaantunut niin hienoja valmentajia, siis turvallisia aikuisia, jotka siinä taistelupallon ohessa ovat opettaneet, miten muita ihmisiä on syytä kohdella, miten joukkueessa ollaan ja miten pelataan reilua peliä. Heitä on ollut myös Nokialta.

Tämä tuli taas elävästi mieleen, kun haastattelin Marko Pirhosta, BC Nokian General Manageria. Pirhonen puhui kauniisti juniorien vapaaehtoisista valmentajista ja näiden hienosta työstä pitää huolta toisten lapsista.

En ole mikään futismutsi perheen puolesta. Olen isän perintönä Nokian Urheilijoiden kasvatti. Joukkueurheilun opettavainen ja kasvatuksellinen puoli on varmasti monelle huomattavasti tutumpi kuin minulle.

Lapseni harrastaa Ilveksessä ja olen todeksi todistanut, että seura on pyrkinyt toiminnassaan noudattamaan reilun pelin henkeä.

Tekee mieli laittaa kädet silmille, kun seuraa urheiluun liittyvää menoa aikuisten puolella.

Tampereen Ilveksen Jääkiekkovalmentaja Jouko Myrrä sai viime viikolla näyttävät potkut, jotka tulivat aivan puskista. Ilves oli kyseisellä hetkellä sarjajohtajana. Vanhaa valmentajaa ei päästetty edes sanomaan hyvästejä Ilves-joukkueelle. Uusi ja parempi otettiin heti, ”koska täytyy katsoa eteenpäin”.

Koettakaa panna itsenne vastaavaan tilanteeseen. Ihmistä esineellistävämpää tapaa irtisanoa työntekijä ei heti tule mieleen. Ja asia väkisinkin on julkinen ja erilaisten spekulaatioiden kohde, sille tulee ikään kuin eräänlainen kieroutunut viihdearvo.

Puuttuu enää että toimenpide suoritettaisiin areenalla.

Mitä rahakkaammaksi ja ammattimaisemmaksi urheilu muuttuu sitä kummallisemmilta vaikuttavat sen välittämät arvot.

Ilveksen arvoja ovat tavoitteellisuus, välittäminen vastuullisuus ja avoimuus. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Nykyaikaisen johtajan hyvinä ominaisuuksina pidetään esimerkiksi keskustelevuutta, joustavuutta, kuuntelutaitoa ja tasapuolisuutta. Yritysmaailmassa kaiken järjen mukaan ihmisen irtisanominen yritettäisiin tehdä mahdollisimman inhimillisesti myös urheilubisneksessä.

Alaisten nöyryyttävä kohtelu julkisuudessa on ehkä bisneshenkilöidenkin ymmärtämällä kielellä ilmaistuna yritykselle jonkin asteinen mainehaitta.

Mitä tällaisen aloittelevan futismutsin pitäisi ajatella urheilun arvomaailmasta ja siitä, mitä on odotettavissa? Ovatko lapsille ja nuorille opetettavat käytöstavat vain jonkinlainen välivaihe ennen astumista todelliseen maailmaan?

Toivottavasti Nokialla tämäkin asia on paremmin. Aikuisten olisi nyt syytä ottaa oppia lapsista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Mainos