Kunnan kirjastossa tiskin takana oli Laina-täti. Muistan, miten 4-vuotiaana kipitin kodistamme parkkipaikan yli kirjastoon, ja kerroin oppineeni lukemaan. Lainalta sain ensimmäisen pahvisen kirjastokorttini.
Kortin saatuani kävin kirjastossa jatkuvasti. Vähitellen lukemisesta tuli välttämättömyys, joka kuului arkeen vuosikymmeniä. Kustantajien listoilta bongasin uutuudet ja luin lehdistä arvosteluja. Kun löysin itseäni puhuttelevan kirjailijan, luin joskus koko tuotannon tai ainakin useamman teoksen.