Lapsi pelaa kuulokkeet päässä, eikä kuule kun kutsun kaikkia ruokapöytään. Menen sitten lähemmäs ja karjaisen: ”Syömään!”
”Ei tarvi huutaa” lapsi närkästyy.
Mutta niinhän siinä käy: jos minua ei kuulla kun sanon tavallisesti, tulee tarve huutaa kovempaa jotta saan viestini perille. Tämä pätee paitsi konkreettisesti, myös vertauskuvallisemmin. Siksi kuunteleminen on tärkeää, jotta viestiä ei tarvitse koventaa.