Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Hyvää itsenäisyyspäivää, Nokia: Menohan oli Kerholassa kuin yhtä juhlaa

Satavuotias Suomemme on tänään juhlansa ansainnut. Niin on kahdeksankymppinen Nokiammekin. Niinpä onkin sopivaa, että kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlaa vietetään Kerholassa suuremmin menoin kuin koskaan aiemmin. Mukana on näet Pirkan opisto, jonka myötä lavalla nähdään kaikkiaan jopa 60 esiintyjää. Nelisenkymmentä näistä kuuluu Pirkan opiston lasten ja nuorten sinfoniaorkesteri Sinfikseen, jonka esittämä Suomi 100 -sikermä kirvoittikin muuten yleisöstä valtaisat aplodit ja bravo-huudot. Mutta takaisin minuutteihin ennen juhlan alkua. –Tilaisuus on niin upea, ettei sitä raaski jäättä väliin. Kiitos vaan ystävälleni, joka minut houkutteli tänne ensimmäistä kertaa 25 vuotta sitten, huikkaa kahvikupposen ääreltä tavoitettu Esteri Silvola . Sekä hän että Aino Honkala ovat valinneet tänään juhlaan sopivan sinisen jakun, eivät tosin kuulemma yhteisestä sopimuksesta. Eikä sekään tapahdu yhteisestä sopimuksesta, että puhe kääntyy kuulumisten vaihtamisen jälkeen Siuroon. "Arvokas päivä, arvokas juhla" Sinne se tie on molemmat vienyt. Silvola asusteli pikkutyttönä Siunaukselan kupeessa, maaseudulla, kuten hän itse toteaa. –Sota-aikaa en muista, mutta pula-ajan sitäkin paremmin. Kuponkiajaksi sitä puhuttiin, ja olihan se hurjaa, kun piti elikotkin viedä kilometrien päähän syömään, kun ei itsellä ollut heinää. Maalla asumisessa oli toki se hyvä puoli, että usein lapset saivat tehdä vähän peltohommia isommille tiloille. Palkaksi saatiin sitten ruokaa, tai jos muuta tarvittiin, niin sekin onnistui. Aino Honkala taas muistaa sen, että ensimmäiseltä evakkoretkeltä Karjalaan palattuaan perheen oli tehtävä kaikki itse. Ruuaksi kerättiin voikukan juuria, kumista ja lasista taas saattoi saada jokusen penninhyrrän. –Olin 4,5-vuotias, kun lähdimme ensimmäistä kertaa. Muistan hyvin, kuinka kotiin palattuamme jäljellä oli vain hiiltynyt piipunraato, kaikki muu oli poltettu. Perhe rakensi talon uudelleen, vietti siellä joulukuussa Honkalan sisaren vihkiäiset ja joutui jälleen jättämään kotinsa seuraavana kesänä. Tällä kertaa paluuta ei ollut. –Muutimme paljon, mutta lopulta juna toi meidät Keuruulta Siuroon. Ensimmäisen yön nukuimme Pajusen matkustajakodissa. Nykyään molemmat naiset asuvat keskustassa, "jalalla kun on päästävä". Itsenäisessä Suomessa he arvostavat ennen kaikkea sitä, että jokainen saa olla juuri omassa kodissaan ja juuri niin paikallaan kuin haluaa. Täällä saa elää rauhassa, ja juhlia sitä näin arvokkaassa juhlassa näin arvokkaana päivänä. Ja onhan Esterillä vielä ainakin yksi asia, mistä hän on kotimaassaan erityisen iloinen. –Pian pääseekin kotiin jännittämään kättelyitä. Olen näet urheiluhullu, ja tänä vuonna Linnaan on kutsuttu erityisen paljon urheilijoita. Heistä me saamme olla ylpeitä. Nauravainen naisnelikko Kahvikupponen tyhjenee, mutta koska juhlallisuudet eivät ole vielä alkaneet, neljän naisen nauravainen porukka suostuu hyvillä mielin yhteiskuvaan. He nauravat saavansa kerrankin olla juhlatilaisuudessa oikein kutsuvieraina, eivätkä aina vain narikka- tai puffettivuorossa. –Suomessa on paljon hienoja asioita, mutta ehkä yksi suurimmista on vapaus päättää itse, miettii Taina Lampinen . –Puhuin juuri eilen lasten kanssa itsenäisyydestä, ja se, miten he ymmärtävät maineemme maailmalla, avasi jotenkin silmäni. Eivät vanhemmat välttämättä tajua, millainen vapaus täällä on jo pienillä lapsilla ja miten suomalaisia pidetään rauhanrakentajina, sanoo Taru Lehtimäki . Siitä päästäänkin sopivalla aasinsillalla koulumaailmaan ja koululaitokseen, jolle tämän kaksikon lisäksi myös Mirja Rekola ja Jaana Kantanen antavat kiitosta. Ja he taitavat tietää, mistä puhuvat, sillä käy ilmi, että he kaikki ovat Emäkosken koulun vanhempainyhdistyksen edustajia. Ja hieman myöhemmin, tervehdys- ja juhlapuheiden jo hiivuttua, käy ilmi myös se, että he pääsevät tällä kertaa pokkaamaan Nokian kaupungin vapaa-aikajaoston myöntämän Nuorisotoimija-palkinnon. Ei hassummin vapaaehtoistyötä tekeviltä vanhemmilta. Tunnustuksia ilmassa Juhlassa tunnustuksensa saivat myös monet muut vuoden aikana ansioituneet vapaa-ajan toimijat. Kulttuuripalkinto myönnettiin Kaisa Kirkko-Jaakkolalle hänen 30-vuotisen uransa ja kaupungin eteen tehdyn kulttuurityön ansiosta. Palkinnon vuoden liikuntateosta sai Nokian Voimisteluseura ry, joka on onnistunut lyhyessä ajassa verkostoitumaan ja aktivoimaan perheitä liikkumaan, ja on onnistunut tavoittamaan jo puolentuhatta harrastajaa. Liikuntastipendejä myönnettiin tänä vuonna kaksi. Vapaa-aikajaosto myöntää stipendejä menestyneille alle 20-vuotiaille urheilijoille. Stipendin nappasivat Pyryn uimari Jenna Rajahalme ja kamppailu-urheilija Sara Lehto Nokian Kamppailu-Urheilijoista. Lisäksi vapaa-aikajaoston nuorisostipendillä palkittiin erityistä aktiivisuutta osoittanut ja muiden nuorten innostajana toiminut nuori. Tämän tunnustuksen sai Aino Marjamaa toiminnastaan nuorten teatteriharrastuksen edistämiseksi Nokialla.