Mannerheimin Lastensuojeluliitto kysyi suomalaisilta vanhemmilta, onko heidän lapsensa nähnyt ikäänsä nähden sopimatonta sisältöä netissä, sosiaalisessa mediassa tai peleissä. Vanhemmista 56 prosenttia vastasi kyllä.
MLL:n kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto kertoo, että tulos vastaa hyvin todellisuutta, johon heidän asiantuntijansa kentällä törmäävät. ”Lapset näkevät ja kokevat puhelimillaan nettikiusaamista, häirintää eri muodoissa, äärimmäisen raakaa väkivaltaa, kuten vanhoja Isiksen teloituskuvia, rajua pornoa ja monenlaista disinformaatiota.”
Sisältöä tulee monta kautta
Aalto kertoo, että ahdistavan materiaalin kanssa voi joutua tekemisiin monta kautta. ”Usein lapset jakavat sisältöä toinen toisilleen, kun ovat nähneet jotain, mikä on tuntunut hämmentävältä, pelottavalta tai jännittävältä.”
Vaikka lapsi pelaisi vain ikätasolleen sopivia pelejä, hän saattaa törmätä pelottavan K18-pelin mainokseen. Sosiaalisessa mediassa vieras aikuinen saattaa napata lapsen digitaalisen jalanjäljen ja lähettää hänelle ahdistavaa sisältöä.
Kun arveluttavaa sisältöä on klikannut kerran, sosiaalisen median ja hakukoneiden algoritmit alkavat tarjota sitä lisää. ”Lapsen mediakupla saattaa näyttää täysin toiselta kuin aikuisten mediakupla.”
Turvallisuus vanhemman vastuulla
Aalto kertoo, että Suomessa lapset alkavat käyttää nettiä itsenäisesti paljon nuorempina kuin muualla maailmassa. ”Kansainvälisesti lapset saavat ensimmäisen puhelimensa vasta 10–12-vuotiaina. Suomessa moni saa sen heti, kun menee kouluun.”
Hän korostaa, että vastuu lapsen turvallisesta mediankäytöstä kuuluu aina vanhemmille. ”Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän sääntelyä ja rajoja hän puhelimen käytössä tarvitsee. Puhelimen käyttöä rajaavat sovellukset ja ohjelmat eivät yksin riitä, vaan mediankäytöstä pitää myös keskustella lapsen kanssa, että hän oppii tarvitsemansa taidot.”
Aalto kehottaa pohtimaan, millaista tukea ja ohjeistusta oma lapsi tarvitsee. ”Jollekin lapselle riittää, että vanhemmat kieltävät häntä klikkaamasta yksin outoja sisältöjä, mutta ei kaikille.” Jos lapsi joutuu puhelimen kanssa toistuvasti ikäviin tilanteisiin, Aalto kehottaa ottamaan askeleen taaksepäin. ”Jos omatoiminen netin käyttö ei onnistu, sitä pitää harjoitella vielä yhdessä aikuisen kanssa.”
Avoin puheyhteys tärkeä
Yöksi puhelimen voi ottaa kokonaan pois vielä teini-ikäiseltäkin lapselta. ”Lapsi ei tarvitse puhelinta yöllä mihinkään. Jos teini suuttuu siitä, että aikuinen ottaa puhelimen yön ajaksi pois, on hyvä miettiä, mistä reaktio kertoo. Rikki lapsi ei siitä missään nimessä mene.”
Tärkeintä Aallon mukaan on varmistaa, että lapsi uskaltaa puhua aikuiselle, jos törmää puhelimella johonkin ahdistavaan. ”Jos lapsi pelkää, että aikuinen suuttuu tai ottaa puhelimen rangaistukseksi pois, hän voi jäädä ahdistavan tilanteen kanssa yksin.”
Aalto painottaakin mahdollisimman avoimen puheyhteyden merkitystä. ”Pelottavan sisällön näkeminen ei pilaa lasta, kunhan asian saa käsiteltyä. Usein auttaa, kun käydään yhdessä läpi, mitä lapsi on nähnyt, miltä se tuntui ja mietitään, mitä tehdään, ettei lapsi enää törmää samanlaiseen sisältöön.”