Nokialainen Merja Tuominen näki lentokoneen ikkunasta upean saaren – Nyt hän on reissannut Suomen ja Kreetan väliä jo 40 vuotta

Merja Tuominen-Gialitaki lähti aikanaan maailmalle töihin, jotta voisi maksaa asunnon lainanlyhennyksiä. Tie vei avioliittoon kreetalaisen miehen kanssa ja elämään kahden maan välillä. ”Pahimpia ovat lähdön hetket, olen lähdössä sitten Kreetalle tai Suomeen”, hän kertoo.

Merja Tuominen-Gialitaki on asunut Kreetalla vuosikymmeniä. Nykyään saarella kuluu noin puolet vuodesta, ja toinen puoli Nokialla.

3.8. 9:06

Elettiin vuotta 1980. Merja, tuolloin vielä Tuominen, oli pari kuukautta aiemmin saapunut matkatoimiston lähettämänä Kreetalle Hersonissoksen kylään. Hänen oli tarkoitus saada uusi kohde toimimaan. Töitä tehtiin paljon.

Kaksi viikkoa paikassa oltuaan hän päätti tutustua kylän tavernoihin ja baareihin, joita oli tuohon aikaan kaksi kappaletta. Baarissa hänen viereensä istui paikallinen mies. ”Minua ei kiinnostanut yhtään tehdä hänen kanssaan tuttavuutta. Yritin olla mahdollisimman tyly. Pyysin häntä keskustelemaan kanssani englanniksi politiikasta”, Tuominen-Gialitaki muistelee.

Taktiikka toimi päinvastoin kuin oli tarkoitus – tuolloin kansa toivoi Andreas Papandreoun nousua takaisin valtaan ja aihe oli oikea kuuma peruna. Mies ilahtui, kun suomalainen nainen oli tilanteesta kiinnostunut. Tuo kohtaaminen päätyi siihen, että pari vihittiin keväällä 1985 avioliittoon.

”Mies avasi tien saaren kulttuuriin, sieluun ja kieleen, ja sille tielle jäin”.

”Kai se on koti-ikävää, kun mietin Nokialla ollessani kreetalaisia ruokia”, Merja Tuominen-Gialitaki sanoo. Parvekkeella kasvaa oliivipuu ja kodissa on paljon Kreetasta muistuttavia asioita.

Kuka

Merja Tuominen-Gialitaki

Ikä: 72 vuotta.

Ammatti: Valtiotieteiden maisteri.

Työ: Toimitusjohtaja Happy Olive -yrityksessä, osakkaana Kreetan Maku-yrityksessä.

Perhe: Kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

Erikoista: Asunut Kreetalla vuosikymmeniä, kirjoittanut keittokirjoja kreetalaisesta ruoasta ja matkaoppaita Kreetasta.

Asuntovelka vei maailmalle

Ensimmäistä kertaa ei Tuominen-Gialitaki toki ollut maailmalla. Hän opiskeli Turussa valtiotieteiden maisteriksi ja rahoitti opiskelujaan tekemällä töitä Maarianhaminassa kesäisin, välillä myös Lapissa sekä Turku–Tukholma-risteilyillä. Kun reissaaminen ja baarityö alkoivat kyllästyttää, eikä koulutusta vastaavaa työtä löytynyt, hän alkoi katsella merta pidemmälle.

Matkatoimistotyöhön hän päätyi jo 1970-luvulla ja suuntasi Hampuriin, josta tie vei talvisin Egyptiin. ”Egyptissä yksin matkustava nainen saattoi hädin tuskin mennä edes hotellin uima-altaalle. Mihinkään ei oikein päässyt ihmismassoja karkuun, kun kapea Niilin kaistale oli ylikansoitettu.”

Hän päätyi kaverinsa kanssa vuokraamaan hevoset, joilla ratsastettiin Kairon pyramidien taa pakoon tungosta. Perässä seurasi hevoset vuokranneen yrityksen edustaja katsomassa, etteivät naiset päädy käärmeiden kanssa tekemisiin tai putoa hevosten selästä.

Merja Tuominen-Gialitaki on kirjoittanut neljä matkaopasta Kreetasta.

Hieman rajoittunut elämä Egyptissä tekikin sen, että Tuominen-Gialitaki ihastui Kreetan saareen yläilmoista käsin. ”Lensin Kairosta Ateenan kautta Suomeen ja näin alla upean vehreän saaren, jota meri ympäröi. Ajattelin, että tuonne haluan. Pääsisin uimaan!”

Meri onkin asia, jota ensimmäisenä Suomessa tulee nykyään ikävä. Myös ruoat ja makumaailma ovat asia, jota hän Suomessa ollessaan kaipaa.

Puhetaidoton maisteri

Ensimmäinen kohtaaminen Kreetan kanssa ei ollut niin ihana kuin haavekuvissa. Kengät suorastaan sulivat asfalttiin kuumuuden vuoksi. Kalastajakylänä esitelty Hersonissos oli roskainen eikä vastannut odotuksia.

Sattumalta alkanut suhde paikallisen miehen kanssa vei kuitenkin Tuominen-Gialitakin aina kesäisin Kreetalle. Talvet hän oli edelleen Egyptissä vuoteen 1984, jolloin jäi Kreetan saarelle pysyvästi.

Miehellä oli saarella oliivitarhat sekä talvisin kasvihuoneet. Lähellä asui myös paljon sukua. Tuominen-Gialitaki oli maisterinainen, joka puhui englantia, ruotsia, venäjää, saksaa ja vähän ranskaa sekä latinaa, mutta ei kreikkaa. Yhtäkkiä hän oli uudessa kotimaassaan puhe- ja lukutaidoton. Se tuntui kamalalta.

”Muistan, kun esikoisemme syntyi vuonna 1985 ja piti selvittää hänen asioitaan lastenlääkärillä. Neuvolajärjestelmää Kreetalla ei ole. Lääkäri ei puhunut englantia, ja kielimuuri tuntui minusta kamalalta”, hän kertoo.

Pikkuhiljaa alkoi kreikkalaisia sanoja tarttua puheeseen, kun Tuominen-Gialitaki työskenteli paikallisten kanssa oliiviviljelmillä. Vuonna 1992 hän pääsi vihdoin Iraklonin yliopistoon ulkomaalaisille tarkoitetuille kielikursseille ja alkoi saada myös kirjoittamista kreikaksi haltuunsa.

Avioero ei katkaissut välejä Kreetaan

Sen lisäksi, ettei Kreetalla seurattu lasten kasvua neuvoloissa, lähetettiin Tuominen-Gialitaki synnyttämään kuopuksensa vuonna 1991 Suomeen. Esikoinenkin oli syntynyt Suomessa. Alkuvaikeuksien vuoksi lääkärit ehdottivat, että lapsen olisi parempi syntyä Suomessa. Varsinaisesti muuttoa Suomeen ei koskaan harkittu miehen oliiviviljelmien ja kasvihuoneiden takia. ”En tosissani edes ehdottanut sitä, sillä en usko, että mies olisi sopeutunut. Kaipaisin kyllä kovasti neuvolasysteemiä, jossa myös äidistä pidetään huoli.”

Tuominen-Gialitaki on ollut aina kova tekemään töitä. Hän kirjoitti keittokirjoja kreetalaisesta ruoasta asuessaan saarella ja työskenteli muun muassa Finnairilla. Lisäksi hän on tehnyt neljä erilaista matkaopasta Kreetasta. Keittokirja yhdisti tiet nokialaisten yrittäjien kanssa, jotka aikoivat perustaa Tampereelle kreetalaisen ravintolan. ”Luin lehdestä, että nokialaiset alkavat viedä oliiviöljyä Kreetalta Suomeen ja otin heihin yhteyttä. Päädyin mukaan porukkaan, joka perusti Tampereelle vuonna 1996 ravintola Knossoksen”, hän kertoo.

Tuominen-Gialitaki sairastui vuonna 2016 ihosyöpään. Häneltä leikattiin muun muassa iso kuolio selästä. ”En uskoisi olevani hengissä enää ilman Suomessa saatua hyvää hoitoa”, hän sanoo.

Työt veivät edestakaisin Suomen ja Kreetan väliä, eikä mies ymmärtänyt tällaista työntekoa. Erimielisyydet johtivat avioeroon, joka astui voimaan 15-vuotishääpäivänä vuonna 2000.

”Yhteys mieheni sukulaisiin ei ole katkennut. Toinen lapseni asuu Kreikassa, ja esimerkiksi entiset kälyni ovat tärkeitä. Näen heitä käydessäni Kreetalla”, Tuominen-Gialitaki kertoo.

Vakava sairaus ja uudet yritykset

Avioeron jälkeen Tuominen-Gialitaki piti lounasravintolaa Tesomalla, jonka lopetti vesivahingon ja ruokakulttuurin muutoksen myötä.

Käydessään kolmen viikon lomalla Kreetalla hän tutustui suomalais-ruotsalaiseen pariskuntaan. He kertoivat norjalaisnaisesta, joka veti ruokakursseja norjalaisille. ”Ajattelin, että miksen voisi tehdä tuollaista myös”. Syntyi matkailuyritys, joka järjesti ensin lyhyitä ruokakursseja turisteille.

Nykyään tarjolla on viikon mittaisia teemamatkoja musiikin, ruoan, valokuvauksen ja kirjoittamisen parissa. Muun muassa pispalalainen muusikko Heikki Salo on vetänyt biisileirejä Kreetalla jo 10 vuoden ajan. Matkailuyritys on pyörinyt yli vuosikymmenen.

Tuominen-Gialitakin Happy Olive-yritys tuo Suomeen oliiviöljyä suoraan viljelijöiltä Kreetalta ilman välikäsiä.

Vuonna 2016 mukaan yritykseen tuli Raila Järveläinen Tuominen-Gialitakin sairastuttua vakavasti. Diagnoosina oli ihosyöpä, jonka takia esimerkiksi selästä jouduttiin leikkaamaan pois iso kuolio. Tämän myötä Tuominen-Gialitakin selkä vääntyi skolioosiin ja liikkuminen oli hyvin hankalaa.

”Raila oli tuttu pitkältä ajalta Kreikan-yhdistyksen kautta. Hän oli korvaamaton apu reissujen vetämisessä, kun itse sairastin”, Tuominen-Gialitaki kertoo.

Eläkeikä ei lopettanut työntekoa

Sairaudesta toipuminen on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti ja tällä hetkellä portaatkin sujuvat jo helpommin. Ajatuksena on silti luopua matkojen vetämisestä vuoden päästä. ”Vedämme yleensä kaksi kuukautta putkeen erilaisia kursseja ilman vapaapäiviä, ja se alkaa jo painaa”.

Tällä hetkellä noin viisi kuukautta vuodesta kuluu Kreetalla ja loput vuodesta Pirkanmaalla. Tuominen-Gialitaki tuo Suomeen oliiviöljyä suoraan tuottajilta. Seuraavalta reissulta mukaan on tulossa myös kreetalainen kissa.

Lähdön hetki on aina vaikea molempiin suuntiin. ”Sitä ikään kuin repii itsensä irti edellisestä paikasta ja lähtee takaisin toiseen. Sitten palaa Nokialle tyhjään asuntoon, jossa on tyhjä jääkaappi ja miettii, mitä tuli tehtyä.”

Vaikeista lähdöistä huolimatta elämässä on nyt hyvä tasapaino. Toiseen maahan ei kaipaa jatkuvasti. ”Tai kyllä minä merta kaipaan. Ja ruokia. Siksi esimerkiksi viljelen puutarhassa kreetalaisia lehtivihanneksia.”

Nokialaisella parvekkeella kasvaa oliivipuu, ja Kreeta näkyy monella tapaa asunnossa. ”Kyllä ne lähdöt tulevat aina vain vaikeammiksi. Entä sitten, kun minulla on kissakin Suomessa?” Tuominen-Gialitaki huokaa.

Elokuussa laukut pakataan taas Kreetaa varten, mutta sitä ennen reissataan muualla ystävän kanssa. Eläkeiän saavuttaminen ei ole tarkoittanut sitä, että töiden teko tai reissaaminen loppuisi, päinvastoin. Aina on uusia ideoita takataskussa.

Kreetalta Tuominen-Gialitaki on tuonut myös lehtivihannesten, kuten portulaukan siemeniä. Lehtivihanneksia hän viljelee puutarhassaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Mainos