Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kultainen sydän on ikuinen

Jouduin elämäni herkimmän tilanteen eteen, kun aivosyöpää sairastava ystäväni pyysi minua sanoittamaan ajatuksiaan elämästä. Ei tainnut kumpikaan meistä siinä hetkessä aavistaa, että vain muutama viikko tämän tapaamisemme jälkeen ystäväni menehtyi hoitojen aiheuttamiin komplikaatioihin. Ystäväni oli vain 38-vuotias, neljän pienen lapsen äiti, joka oli tarmollaan ja päättäväisyydellään, sekä loputtomalla rakkaudella lapsiaan kohtaan päättänyt sinnikkäästi jatkaa jo aiemmin toimimattomiksi todettuja syöpähoitoja. Hän esitti hartaan toiveen, että kirjoittaisin hänen viimeisiä ajatuksiaan lapsilleen ja julkaisisin nämä myös muiden luottavaksi blogissa, mikäli hän ei syövästä selviäisi. Otin nöyränä vastaan tämän elämäni vaikeimman ja tunteikkaimman kirjoitustehtävän. Olen kirjoittanut tämän tekstin ystävääni syvästi kaivaten ja lämmöllä muistaen. Tässä siis kirje neljälle pienelle lapselle, jotka olivat syy äidilleen jatkaa taisteluaan viimeiseen asti. Elämä ja kuolema kun eivät kuitenkaan ole meidän käsissämme, niin tämä taistelu päättyi vain muutama viikko sitten. Nämä ajatukset ovat ystäväni lapsilleen sanoittamia äidillisiä elämänohjeita, mutta antavat ajattelemisen aihetta ihan meille jokaiselle.   Rakkaat lapsukaiseni, Ikinä en olisi kuvitellut jättäväni teille tämänkaltaista kirjettä, mutta näin sen parhaaksi tavaksi kulkea teidän mukananne kaikki elämänne tulevat vuodet. Olette vielä liian pieniä käsittämään näitä kaikkia ajatuksia, mutta toivonkin, että kannatte tätä elämänne ylä- ja alamäissä mukana. Muistaen samalla, että ette ole yksin. Kuljen vierellänne elämänne jokaisena päivänä. Olen kanssanne jokaisessa hetkessä. Kuljen koulutienne kanssanne ja autan lukemaan läksyt. Istun harkkasaleissa hurraten ja leikeissänne mukana kirmaten. Olen silloinkin läsnä, kun luulette olevanne yksin. Etsikää minua tähdistä, sadepisaroista, auringonsäteistä ja kaikenkirjavista lehdistä. Olen kanssanne nyt. Olen kanssanne aina. Emmehän me tätä kohtaloa itsellemme valinneet. Jos päätös olisi minun käsissäni, niin kiusaisin teitä vielä vanhana ja harmaana mummona. Todellisuus on kuitenkin toinen. Jäähyväiset on jätettävä kesken matkan. Mietin pitkään ja hartaasti perintöä mikä teille jää. En voisi jättää teille rahaa enkä muutakaan maallista omaisuutta, mutta toivon teille riittävän sydämestäni tuleva rakkaus ja tunteella ladatut elämänohjeet. Toivon teidän oppivan erottamaan maallisen rikkauden ja sydämessä kannettavan rikkauden toisistaan ja korostamaan jälkimmäistä. Kunpa te pienet elämäni kohokohdat oppisitte näkemään ihmisissä hyvän, ruokkimaan rakkaudella toinen toistanne ja rakastamaan silloinkin, kun ei pitäisi. Toivon sydämestäni, että te opitte arvostamaan ja kunnioittamaan kaikkia, myös itseänne. Todellinen onni piilee antamisessa, ei saamisessa. Mitä enemmän annat, sitä enemmän myös saat. Oppikaa myös antamaan itsestänne muille enemmän, kuin mitä odotatte heiltä. Älkää juosko rahan tai statuksen perässä. Unohtakaa materia. Sillä ei kukaan elä, eikä se kenenkään sydäntä täytä. Älkää haikailko nuoruutta tai kauneutta. Ikä tuo viisautta, mutta kauneus ei sitä takaa. Ulkonäkö on häilyvää, mutta kultainen sydän on ikuinen. Harkitkaa myös sananne tarkasti, sillä ne voivat olla tikareita. Lukitkaa suunne ja avatkaa se vasta kun tiedätte, että sananne eivät loukkaa. Muistakaa aina, että saamme tämän yhden elämän. Yhden mahdollisuuden elää. Se toivon mukaan kestää teillä kauemmin kuin minulla, mutta päiviemme määrää emme voi koskaan tietää. Etsikää siis onnenne, älkääkä antako muiden määritellä omaa onneanne tai seistä sen tiellä. Tehkää se, minkä voitte ja haluatte tehdä, mutta tehkää se tänään. Huomista ei kukaan teille lupaa. Kysykää itseltänne usein, että jos teillä olisi enää yksi päivä aikaa, kuinka käyttäisitte sen päivän? Muistakaa ennen kaikkea rakastaa lähimmäisiänne, älkääkä tehkö siihen poikkeuksia. Tahdon myös teidän näkevän maailmassa heidät, joita kukaan muu ei näe. Rakastakaa heitä, joita kukaan muu ei rakasta. Rakastakaa vieläkin enemmän heitä, jotka halveksivat teitä. Älkää jaotelko ihmisiä heidän saavutustensa tai epäonnistumistensa kautta. Se hetki, kun tuomitsette toiset, on myös se hetki, kun teette itse suurimman virheenne. Muiden virheet eivät ole sen suurempia kuin teidänkään. Erehtyväisyytemme tekevät meistä inhimillisiä, kasvattavat luonnetta ja sydäntä, ja kiidättävät meidät kohti suurempaa onnea. Ottakaa siis virheistä opiksenne ja armahtakaa sekä itseänne että muita, kun niitä virheitä kuitenkin tapahtuu. Olen vierellänne jokaisena onnenpäivänä iloitsemassa kanssanne, sekä kaikissa murheellisissa hetkissä pitämässä kädestänne kiinni. Tipahtelen poskillenne sadepisaroissa ja herään kanssanne jokaisen aamun ensimmäisessä auringonsäteessä. Puhaltelen hiuksianne tuulenvireessä ja jyrähtelen taivaan ukkosten kanssa. Tuppaan esiin kevään koivujen fosforinvihreissä lehdissä ja leijailen syliinne punakeltaisina vaahteranlehtinä syksyisin. Kipristelen varpaitanne lumisilla paukkupakkasilla ja kutkuttelen neulasina metsäisillä poluilla. Kietoudun lämmittämään teitä kun palelette ja ilakoin kanssanne viileässä vedessä kesän helteillä. Sanomme usein, että elämme kuin viimeistä päivää. Tarkoitamme sillä usein jotain aivan muuta, kuin mitä voin itse sanoa nyt, kun oikeasti elän viimeisiä päiviäni. Koska nyt en mitään muuta halua kuin vielä yhden hetken aikaa teidän kanssanne, rakkaat lapseni, silittää käkkäräpäitänne, suukottaa otsaanne ja kertoa teille uudestaan ja uudestaan kuinka paljon teitä rakastan. Älkääkä ikinä sitä unohtako. Mutta koska en tule täällä kauaa olemaan enää teitä muistuttamassa rakkauden merkityksestä, niin palatkaa tähän tekstiin, kun haluatte muistaa minua. Jos haluatte jotain mielikseni tehdä, niin vaalikaa suhdettanne toisiinne ja pitäkää äiti mielessä. Mutta eläkää omaa elämäänne, koska minulla oli omani. Onnellisempaa elämää en olisi osannut kuvitella. Sillä sainhan minä teidät! Rakkaudella ikuisesti, Äiti