Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kultaiset muistot

Arvostan suuresti kaikkia lasten kanssa töitä tekeviä, mutta etenkin Nokian seurakunnan kerhotädit ovat viime vuodet olleet lähellä sydäntä. Kuinka arvokasta onkaan se työ mitä he suurella sydämellä tekevät. Näitä huippunaisia oppii arvostamaan aivan uudella tavalla, kun omia ujoja, herkkiä lapsiaan vie heidän huomaansa. Me vanhemmat tiedämme sen raskaan tilanteen, kun jätämme itkusta tärisevän lapsen muiden ihmisten hoidettavaksi ja käännämme selkämme. Kuinka monesti olenkaan itse lähtenyt itkien siitä tilanteesta pois. Jotkut lapset jäävät paikkaan kuin paikkaan helposti, vaikka ventovieraiden kanssa, mutta eivät todellakaan kaikki. Lapset kun ovat yksilöllisillä koodeilla ohjelmoituja. Omat lapseni ovat hitaasti lämpeneviä, kaukaa tilanteita tutkailevia ja heillä kestää aikansa oppia luottamaan uusiin ihmisiin. Heidän kerhotaipaleensa eivät alkaneet helpoimman mahdollisen kaavan mukaan. Lapsemme on kuitenkin otettu vastaan omina herkkinä itsenään ja annettu heille aikaa. Koskaan ei ole tarvinnut kokea, että lapsemme olisivat hankalia, tai vaikeuttaisivat kerhotoimintaa. On kannustettu, kehuttu, ja ennen kaikkea opittu tuntemaan lapsi omana yksilönään. Hyväksytty se, mitä lapsi on ja nähty kaikkien persoonat täydentävänä osana kerhoryhmää. Juurikin tästä syystä on ollut ihana jakaa näitä pieniä hetkiä tämän ihanan lastenohjaajien joukon kanssa. Asialleen antaumuksella heittäytyvät ja lapset aitoina yksilöinä hyväksyvät ammattilaiset, jotka ottavat lapset vanhempineen aina ilolla vastaan. Lukeudun niihin äiteihin, jotka pitävät lapsensa liiankin lähellä, koska irti päästämisen aika on aina vasta myöhemmin. Kotihoidossa oleville lapsille on kuitenkin ollut tärkeää päästä välillä touhuamaan osana ryhmää ja seurakunnan kerhot ovat antaneet täydellisen ponnahduslaudan kohti tulevia vuosia. Vaikeatahan se on ollut, sekä äidille, että lapsille. Nämä sydämeni aarteet on kuitenkin lohduttavaa jättää empaattisten, sydämellisten ja lämpöä huokuvien kerhotätien käsiin! Niin on kuitenkin tullut aika meidän perheessä siirtyä elämässä seuraavaan vaiheeseen. Kotona vietetyt vuodet vaihtuvat työhön ja päiväkotiarkeen ja kerhopäivät jäävät kultaisiksi muistoiksi mielemme syövereihin. Kiitän siis koko perheeni puolesta teitä ihania naisia, jotka vuodesta ja hetkestä toiseen jaksoitte tukea niin äitiä kuin lapsia. Monet hetket, sanat ja halaukset ovat johdatelleet meitä eteenpäin hieman rohkeampina ja itsevarmempina. Olette olleet ihania ja korvaamattomia! Vaikka perheemme osalta kerhotaival päättyy tähän, tulette ikuisesti kulkemaan sekä omassa, että lasteni sydämissä. Teitä emme tule unohtamaan ikinä! Lähetän teille sylintäydeltä kiitoksia kaikista näistä muistoista ja vuosista, sekä aurinkoista kesää teille kaikille!