Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rohkeus on pääasia

Rohkeus on meissä jokaisessa sisään kirjoitettuna, vaan turhan helposti se tulee unohdetuksi ja sen päälle raapustetaan repaleisia Post it- lappusia epävarmuudesta, pelosta ja häpeästä. Pienet muistilaput saattavat kasaantua epämääräiseksi paperimereksi, joka kahisee ärsyttävästi aina silloin, kun pitäisi uskaltaa jollain tavalla oman epämukavuusalueensa tuolle puolen. Ehkäpä kevätsiivouksen yhteydessä voisikin aina tarkistaa sen sisäisen työpöytänsä yllä olevan korkkitaulun ja pysähtyä miettimään tarvitseeko todella sitä ”Älä, et kuitenkaan osaa ja sulle nauretaan”- muistilappua tai Alkon kuittia, jonka kääntöpuolella lukee yksinäisyyden alhossa raapustettu ”Humalassa sinäkin olet mukava”, tai sitä yhtä isoa harmaasävyistä Post it- lappua, jossa on lista kaikista niistä asioista, mitä muut ovat saavuttaneet. Jospa vain käärisi hihansa ja nyppisi kaikki pikku lappuset yksitellen pois, kunnes alta paljastuisi tuo taikasana: Rohkeus. Kyllä niitä Post it- lappujakin tarvitaan vielä, sillä ne auttavat meitä pysähtymään ja tutkimaan omia epävarmuustilojamme ja niiden alkuperää. Tärkeintä olisi kuitenkin heittää roskakoriin turhat itsensä soimaamiseen liittyvät aforismit ja yön pimeydessä itkuisena kirjoitetut lauseet. Ne muutamat kauniit mietelmät, joista muistamme oman keskeneräisyytemme ja sen, että pelätäkin saa, kunhan muistaa antaa rohkeuden voittaa, ne voisimme säästää  ja kiinnittää hopeisilla nastoilla korkkitaulun reunaan. Reunaan siksi, ettei Rohkeus enää peittyisi, vaan saisi arvoisensa kehyksen kasvuhaasteistamme. Teatterin tekemisen näkökulmasta katsoen rohkeudella on aivan erityinen merkitys. On uskallettava unelmoida, nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkakuvia, on uskallettava luottaa johonkin, mitä ei voi konkreettisesti nähdä tai tuntea – on oltava tarpeeksi rohkea luottaakseen omaan mielikuvitukseensa ja sen maailmoja yhdistävään voimaan. Uskallusta, pelottomuutta ja sisua tarvitaan siihen, että näytelmä saadaan maaliinsa asti, vaan yhtä lailla rohkeutta tarvitaan myös katsojalta: On asetettava oma käsityksensä maailmasta alttiiksi todennäköiselle muutokselle. Parhaimmillaan katsoja ja teatterin tekijät saavat jakaa saman heittäytymisen ja mielikuvituksen voiman ja tästä energiasta syntyy jotain ohikiitävän ainutkertaista, jonka muisto voi kantaa vuosikausia. Teatterin taika on siinä, miten näkymättömästä tuleekin näkyvää, miten sana tulee lihaksi ja miten pelko muuttuu rohkeudeksi. Tänä vuonna saan itse olla osana todistamassa teatteriteoksia, joista kukin on omalla tavallaan suloisen rohkea keskisormen näyttö epävarmuuksille ja peloille. Olinpa sitten katsomon puolella, häärimässä tuotannon parissa tai peräti näyttämöllä, niin olen onnekkaassa asemassa saadessani plärätä omia kummallisiakin Post It- lappusiani sisäisen työhuoneeni korkkitaulun reunuksilla. Muutamat muistilaput ovat kyllä eksyneet keskemmällekin, sen tämän blogipostauksen aiheena olevan taikasanan päälle, mutta ehdottomasti tulen kevään aikana siivoamaan turhakkeet pois tieltä. Ja sinulle, arvoisa lukija, tahdon toivottaa antoisia hetkiä oman korkkitaulusi kanssa. Ikkunat auki, auringonpaistetta sisään työhuoneeseen, kahveeta kuppiin ja kevätsiivous alkakoon. Vedä henkeä sisään ja hymyile. Tee päätös siitä, että tänään uskallat vähän enemmän, sillä rohkeus on pääasia.