Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Sata vuotta sitten

Vuosi 1918 on jäänyt Suomen historiaan väkivallan, koston ja nälän vuotena. Nokialaisia menehtyi niin taistelukentillä kuin vankileireilläkin. Monien perheiden isä ei koskaan palannut luokkasodasta. Aseet vaikenivat keväällä, mutta vastakkainasettelu säilyi vielä vuosikymmenien ajan. Sodan jälkeen nälkä ja puute koskettivat syvästi nokialaisten elämää. Tehdastyöläiset eivät enää eläneet omavaraistaloudessa vaan olivat palkkatyöläisiä, mikä pakotti perheet elämään säännösteltyjen elintarvikkeiden varassa. Annokset olivat usein niin pieniä, että niillä ei pystytty ihmisten ravinnontarvetta tyydyttämään. Vuoden vaihtuessa varmasti kaikki odottivat ja toivoivat valoisampaa tulevaisuutta. Vilkaisu tammikuun kolmas päivä vuonna 1919 ilmestyneeseen Pirkkalan Uutiset-paikallislehteen kertoo omalla tavallaan ihmisten arjesta, elämänmenosta Nokialla ja lähiseuduilla. Puute leimasi edelleen elämää. Elitarvikelautakunta huolehti elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden jakamisesta asukkaille. Vuoden alussa odotettiin Ylöjärveltä 10 000 kilon erää viljaa, etupäässä kauraa. Karjatalouden harjoittamista vaikeutti puolestaan puute heinistä, joita lautakunta ei ollut yrityksistään huolimatta vieläkään saanut. Paloöljyä sentään jaettiin karjanomistajille navettatöitä pimeänä aikana helpottamaan, tammikuun 10. päivään mennessä oli Elintarvikelautakunnalle jätettävä anomus öljylamppujen polttoaineesta. Sähkövalojen omistajille paloöljyä ei myönnetty. Puutetta oli myös vaatteista, esimerkiksi Kouluhallitus oli  myöntänyt varattomille Lauttalan koulun oppilaille vaateapua 638 markan edestä. Tehtaat pitivät puolestaan huolta omasta työväestään. Gummitehtaan työläiset kiittivät lehti-ilmoituksella yhtiön johtokuntaa ja insinööri Antti Anteroa saamistaan joululahjoista. Vuodenvaihteessa 1918 – 1919 nokialaisessa teollisuudessa tehtiin kauaskantoisia ratkaisuja. Nokia Osakeyhtiön toimitusjohtaja ja paperitehtaan patruuna, 54-vuotias Gustaf Fogelholm luopui yllättäen tehtävästään syyskuun alussa vuonna 1918. Fogelholmin ero on jäänyt hieman arvoitukselliseksi. Olisivatko sisällissodan tapahtumat järkyttäneet puutarhanhoidosta innostunutta teollisuusmiestä niin, että hän katsoi paremmaksi vetäytyä pois tehtävästään. Vuonna 1905 Nokialle muuttanut kumitehdas oli maailmansodan aikana kasvanut merkittäväksi ja varakkaaksi yritykseksi, joka hallitsi suvereenisti alansa markkinoita Suomessa. Paperiteollisuudessa oltiin puolestaan vaikeuksissa, koska sota ja Venäjän vallankumous olivat sekoittaneet metsäyhtiöiden markkinoita. Neuvosto-Venäjälle paperipatruunat eivät tuotteitaan voineet myydä, joten uusia markkinoita oli etsittävä muualta. Vaikeudet näkyivät mm. Nokia Osakeyhtiön osakkeen hinnassa ja kumitehdas oli yksi kiinnostuneista ostajista, saihan tehdas voimansa Nokia Osakeyhtiön omistamasta voimalaitoksesta. Kolme kumitehtaan edustajaa ostivat haltuunsa syksyllä tehtävänsä jättäneet Gustaf Fogelholmin osakkeet ja jatkoivat ostoja vuodenvaihteeseen saakka niin, että kumitehtaasta oli tullut Nokia Osakeyhtiön suurin omistaja. Synkkyyden ja puutteen keskellä rakennettiin jo tulevia menestystarinoita. Kumitehtaan tulo Nokia Osakeyhtiön pääomistajaksi valmisti tietä vuonna 1966 toteutuneelle yritysfuusiolle, jonka tuloksena syntyi Oy Nokia Ab.