Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Leikkisotaa monokansallisen yrityksen arvomaailman kanssa

Mun talven, tai ainakin marraskuun tarkoitus on aloittaa paikallinen trendi nokialaisessa Hesessä.   Tilasin kuukausi sitten hatusta heitettynä juustohampurilaisen ilman käärepaperia haarukalla ja veitsellä ja tilaus meni läpi. Pakko-oireisena näin tässä mahdollisuuden lähettää Hesburgerille palautetta kyseisestä keissistä.  En tiennyt mihin ryhdyin. Pyydän jo anteeksi palautteissa esiintyvää rönsyilyä ja muutamaa epäkohtaa, jotka haluaisin korjata, mutta se on jo liian myöhäistä. Kyseessä ovat alkuperäiset palautteet/kehitysehdotukset.   Tässä ensimmäinen, ravintolakohtainen palaute:   Juustohampurilainen ilman käärepaperia haarukalla ja veitsellä ei ollut mahdoton tehtävä Nokian Valtatien Hesburgerille tänä aamuna. Olin päivän ensimmäinen asiakas ja tilasin edellä mainitun annoksen ja sain vielä veden kaupan päälle. Tarjosin kyllä siitä viisitoista senttiä, mutta myyjä päätti antaa sen veloituksetta. Tiedän kyllä, että liiketoiminnan ylläpitäminen on hyvä pitää mahdollisimman kustannustehokkaana, eikä tämä kohtaamani erikoispalvelu voi olla itsestäänselvyys. Haluan kuitenkin ottaa esiin inhimillisyyden, joka oli kaupantekotilanteessa läsnä. Jos kulttuuriimme kuuluisi antaa tippiä, niin tässä tapauksessa olisin antanut jäljelle jääneet viisitoista senttiä, mutta se olisi voinut olla loukkaavaa tätä reipasta nuorta myyjää kohtaan syystä joka on minulle tuntematon. Joko se olen vain minä, tai sitten koko Suomi pelkää niitä asioita, mistä se ei mitään tiedä.  Lupaan kuitenkin käyttää vielä taskussani olevan rahasumman tuottaakseni maksimihyödyn Hesburgerin kestävän kehityksen hyödyksi. Odotuksen tunne oli voimakkaimmillaan, kun seurasin tilauksen kulkua tiskiltä keittiöön. Positiivinen odotusarvo konkretisoitui, kun seurueeseeni kuulunut päivän toinen asiakas vahvisti kuulleensa viestin tilauksestani edenneen kokille asti ilman epäilystäkään uskottavuudestani. Päättääkseni viestin haluan vielä mainita, etten vielä tiedä miten käytän teille varaamani summan. Pidän sen kuitenkin säästössä siihen asti, kunnes ymmärrän liiketoimintamallinne perin pohjin. Kiitos!   Sitten ensimmäinen kehitysehdotus: Mä ajattelin tossa noita ruokailuvälineitä ja niiden hintaa. Kertakäyttöastiat on joo ihan jees mutta asiakaskokemuksena ne eivät erotu, eikä varmaan ole tarkoituskaan, ainakin jos asiakas päättää ottaa tuotteen mukaan ja saa automaattisesti mukana muoviset aterimet. Sitten taas tämä ajattelemani ”fine dining at hese”, josta yksikätisesti nykyiselläkin kaavalla voin tehdä ainakin paikallisen trendin yksinkertaisesti tilaamalla usein esim, juustohampurilaisen ilman käärepaperia haarukalla ja veitsellä, tehden siitä puheenaiheen ja mainostamalla sitä eteenpäin. Vaikuttaa pitkäikäisen asiakkaan mielestä ainakin uudehkolta/tuoreelta tavalta nauttia se sama hampurilainen aterimilla, minkä 15v sitten nassutti skeittilaudan päältä turpa täynnä majoneesia. Nostalgia-arvoltaan olisi suunnatonta kehittää meille vanhemmillekin hesemussukoille ihan uudelleenkäytettävät aterimet, joita voimme käyttää ravintolassa ja nuoremmat pölliä himaansa isolla Hese-logolla varustettuna, että äitimuori voi antaa mainosarvoltaan moninkertaisen korvatillikan tavalliseen verrattuna ja pakottaa nuoren nöyränä palauttamaan omaisuuden takaisin.   Tähän vastattiin vuorokauden kuluessa.   Hei Tomi, Kiitos lähettämästäsi palautteesta. Olemme tietoisesti pyrkineet vähentämään pakkausmateriaalien ja muovin käyttöä. Olemme myös muuttaneet muovisia pakkausmateriaalejamme maatuvaksi materiaaliksi. Tämän kautta ajatellen ruokailuvälineiden antaminen asiakkaalle hampurilaisten kanssa sotii ympäristöajatteluamme vastaan. Toki annamme asiakkaalle ruokailuvälineet, jos hän niin toivoo.   Toinen kehitysehdotus: (tähän en saanut vastausta)   Niin, jäi vielä sanomatta, että edelleen olen halukas sijoittamaan 0,15€ yritykseenne, mutta kuitenkin epätavanomaisella tavalla. Siksi täydennänkin viimeisimpää kehitysehdotustani sillä, että kysyn mitä tapahtuisi, jos nyt hypoteettisesti muuttaisitte konseptianne niin, että jos syö paikan päällä hampurilainen tarjoillaan käärepaperi eri tavalla taiteltuna kuin mukaan ottaessa uudelleenkäytettävien aterimien kanssa? Eihän se vaadi kuin lyhyen origami kurssin. Ja mitä jos ateria olisi 0,15€ halvempi ravintolassa syötynä kuin mukaan otettaessa? Lähetän teille vielä lähitulevaisuudessa kuvan tilaamastani juustohampurilaisesta ilman käärepaperia haarukalla ja veitsellä. Mitä tästä eteenpäin? Nyt on kulunut yli kuukausi ensimmäisestä palautteestani ja marraskuu on juuri alkanut ja olen hankkinut itselleni jo neljän hampurilaisen verran valuuttaa bonustililleni. Sain myös juuri haltuuni C. G. Jungin Punaisen kirjan  ja ajattelin viettää marraskuun vapaa-aikani siinä piilevän sisällön kanssa ja tietysti käydä päivittäin Hesellä syömässä juustohampurilainen ilman käärepaperia haarukalla ja veitsellä. Käyn siis marraskuun ajan sotaa monokansallisen yrityksen arvomaailman kanssa. Jos joku kysyy, että mitä tällä oikein saa aikaan, niin vastaan tylysti kirjan ensimmäisten kappaleiden sisältöön vedoten, että: ”Lopputuloksena on vähintään jonkinlainen sairas dialogi muinaisen anamneesin kanssa joka ei ymmärrä juustohampurilaisista yhtään mitään”