Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pinkki lokakuu ja minun tarinani

Se oli ihan tavallinen päivä heinäkuussa. Olin poimimassa vadelmia ystäväni Kirstin kanssa ja illalla  miesystäväni kanssa kylässä Maijan luona Atalassa. Se oli tavallinen päivä, josta tuli mieleen jäävä ja sen jälkeen oli pitkä matka tavalliseen päivään. ”Kyllä se on rintasyöpä”, minulle kerrottiin seuraavana päivänä. ”Siltä se näyttää ja nyt saat varautua ruljanssiin”, sanoi röngtenlääkäri Koskiklinikalla. Olin paniikissa ja kauhuissaan. Ei se voinut olla totta – kesäloma oli juuri edellisenä päivänä alkanut ja lomasuunnitelmissa oli vaikka mitä. Paitsi patti, jonka löysin kainalostani. Olin vasta 45-vuotias ja koin olevani kunnossa. Tosin vasenta kättäni oli särkenyt kuukauden verran ja olin käynyt sen takia hierottavanakin. Hoidinhan itseäni hyvin. Mutta lääkäri oli oikeassa: kuvauksen ja paksuneulanäytteen jälkeen minulla todettiin aggressiivinen tulehduksellinen rintasyöpä, joka oli levinnyt kainalon useisiin imusolmukkeisiin ja solisluun kuoppaan saakka. Pelotti kuulla ja pelotti ajatella, että syöpää voisi olla niin monessa kohtaa kroppaani. Hoidot alkoivat pian. Parin viikon jälkeen työtoverini Virpi vei minut Radiukseen ensimmäiseen sytostaattitiputukseen. Itkin osaston ovella – ajattelin olevani kuoleman portilla. Minuun tiputettiin ensin keittosuolaa, sitten pahoinvointilääkettä ja sitten sytostattia. Muistan sairaalapapin käynnin, ihanan onkologin ja ihanat työvuorossa olevat hoitajat. Sain seuraavana päivänä Syopäyhdistyksen hoitajan käynnillä varmistuksen, että saan sieltä vertaistukijankin. Hoidot jatkuivat helmikuulle saakka. Joka kolmas viikko sain sytostaatteja ja vointini oli välillä huono. Myrkyt veivät hiukset, vaikuttivat ruokahaluun, mielialaan ja fyysiikkaan. Limakalvot menivät rikki, väsytti ja luitakin särki. Helmikuussa olin rintaleikkauksessa ja 19 imusolmuketta poistettiin. Toivuttuani siitä, sain vielä 25 kertaa sädehoitoa. Sellainen oli hoitopolkuni ja kaipasin takaisin tavalliseen arkeen. Halusin töihin, halusin takaisin energiani ja terveyteni. Vaikka rinta oli poistettu, paljon muuta oli jäljellä. Vaikka olin syöpäsairas, minun oli mahdollisuus parantua. Joka vuosi noin 5000 naista saa rintasyöpädiagnoosin. Joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään. Jokainen heistä voi kertoa oman tarinansa ja taistelunsa syöpää vastaan. Minä sain parhaan mahdollisen hoidon TAYS:ssa ja huipputason syöpälääkäreiden, hoitajien ja asiantuntijoiden hoidon. 5-vuotiskontrollissa sain terveen paperit. Minun tarinani on tänään tällainen. Syöpä opetti elämään yhden päivän kerrallaan ja iloitsemaan jokaisesta syntymäpäivästä. Syöpä opetti arvostamaan tavallista tylsää arkeakin ja rakastamaan elämää sen kaikkine kiemuroineen sekä huomaamaan tukijoukkojen tärkeyden. Kirstit, Harrit, Maijat, Virpit ja monet muut  läheiset, ystävät  ja työtoverit veivät minua ulkoilemaan, lohduttivat, rukoilivat ja loivat toivoa. Olen ollut Rintasyöpäyhdistyksen vertaistukihenkilönä pian kolme vuotta. Yhdistyksen toiminnassa olen tutustunut upeisiin, urheisiin siskoihin, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistä matkaa rinnakkain. Syövän kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja syövän kanssa voi elää hyvääkin elämää. Roosa nauha-keräyksellä edistetään rintasyöpätutkimusta Suomessa. Tutkimusten avulla rintasyövän hoidot ovat kehittyneet ja yhä useampi paranee. Keräysvaroilla tuetaan myös sairastuneiden ja heidän läheisten tukipalveluja ja palkataan neuvontahoitajia. Tärkeitä juttuja! Kauneuskeskus Anubis on nokialainen  hyvinvointia edistävä paikka ja siellä minulle tehtiin tänään Roosa nauha-geelikynnet. Kiitos Minna! Hain myös kimpun vaaleanpunaisia Roosa nauha-ruusuja  – ihan vain arkeani piristämään, vaikka kyllä näistä kynsistäkin tuli piristävät!