Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tervetuloa syksy!

Vietän parhaillaan viimeistä kesälomaviikkoani ja eilen  uskalsin todeta: syksy on tullut! Helteitä ei ole ikävä, mutta pieni haikeus on sanoa hyvästit kesälle. Monena vuonna olen valinnut kesäloman ajankohdaksi elokuun. Tykkään marjastaa , säilöä ja luontoilla loppukesän ilmoilla. Ensimmäiset syksyn merkit ovat havaintoni reppumainoksista. Joka vuosi ennen koulun alkua alkaa tulla mainoksia myös penaaleista, kynistä, vihkoista ja huppareista. Ummistan silmäni siinä vaiheessa vielä syksylle – kesä saa jatkua lomanviettäjällä. Bujoiluharrastukseni myötä ostan kyllä mielelläni uusia kyniä ja tarroja – niitähän ei alan harrastajilla ikinä voi olla liikaa! Tänä vuonna marjat valmistuivat etuajassa. Mustikat poimin yhtenä hikisenä helteisenä sunnnuntaiaamuna kärpästen suristessa ja tunkeutuessa silmiin ja suuhunkin. Onneksi sain mustikoita piirakkaan samana päivänä ja loput laitin pakkaseen. Vadelmia poimin monena päivänä ja helteiden loputtua. Makeat lempimarjani pakastin ja syön niitä rahkan, jugurtin ja puuron lisänä. Viinimarjasato oli tänä vuonna runsas ja kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla sain niitäkin talteen ja äitini keitti mehuja mukaani tyttärelleen, joka ei ole opetellut mehumaijaa vielä käyttämään! Merenrannalla sijaitsevalla mökkitontilla kasvaa villityrniä ja sieltä sain mukaan vitamiinipommia talven varalle. Poimiessani tyrnejä viime viikolla sain ampiaisen piston ja tein reissun apteekkiin ostamaan allergiseen reaktioon apteekkarin suosittelemaa lääkettä. Se auttoi ja hidas tyrnien poiminta jatkui. Palasin reissuiltani Nokialle sunnuntai-iltana. Ylöjärven ohitettua tie alkaa tuntua kotoisalta. Navigaattoriinkin olen ohjelmoinut omaksi kohteeksi ”koti”, joka tuo minut aina tänne Nokialle. Vaikka Pohjanmaa ei minusta lähde pois ikinä – siellä missä ovat juuret, siellä ne ovat! Eilen maanantaina kävin etsimässä sieniä vakiopaikastani. Kyllä oli kuivaa ja löysin kanttarellejä vain kourallisen. Puolukat ovat kärsineet myös  kuivuudesta. Suppilovahveroita ei silmiini osunut vielä ollenkaan. Niitä on kuivattuna onneksi viime vuodelta! Metsä on kuitenkin minun mielenterveystoimistoni ja koen aina sen, että aivoni menevät ”slow”- tilaan  kun ympärillä on vain luonnollisia ärsykkeitä ja kiire jää taakse. Siksi ei harmittanut vähäinen saaliskaan. Sainpahan yhden kantarellikeiton ja tälle päivälle lämpimille voileivillekin lempisienistäni täytettä. Olin aamulla lähtiessäni ripustanut pyykkiä narulle. Kun tulin kotiin, pyykit olivat kastuneet. Syksy tuo tullessaan sateita ja siihen on taas sopeuduttava. Aion kuitenkin tänäänkin kuivata pyykkejä ulkona ja kai nuo eilisetkin saan kuivina takaisin. Syksyn tulon huomaa myös siitä, että harrastuksiin ilmoittautuminen ja innostuminen alkaa. Kesän jälkeen on otettava itseään niskasta kiinni ja astuttava arkeen. Itse aloitan tänään taas tutuksi tulleen sporttivesijumpan Nokian uimahallilla. Iltauinnit Vihnusjärvellä kuitenkin jatkuvat niin kauan kuin vesi on tarpeeksi lämmintä 🙂 Sanon tervetuloa syksylle ja toivotan hyvää syksyä lukijallekin! Muistetaan villasukat ja kynttilät 🙂