Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Paluu Pappilaan

“Koti on siellä, missä sydän on”, sanotaan. Minulla on sillä tavalla onnellinen tilanne, että vaikka varsinainen kotini ei enää ole Nokialla, löytyy Nokialta silti montakin paikkaa, joissa tunnen oloni kotoisaksi. Yksi niistä on Maatialan pappila, joka avaa ovensa Nokian nuorisolle useimmiten keskiviikko- ja torstai-iltaisin, joskus sunnuntaisinkin. Monien muiden nuorten tavoin löysin tieni Pappilaan rippikoulun jälkeen. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, ja niiden vuosien aikana paikasta on tullut minulle valtavan tärkeä. Kun ensimmäisiä kertoja astelin sisään Pappilan ovista, minua vähän jännitti: onko siellä minulle tilaa, saanko kavereita, onko siellä kivaa? Ja voi veljet, että oli! Pappilan nuortenilloista tuli nopeasti viikkojeni kohokohta, ja monet Pappilassa solmitut ystävyyssuhteet ovat säilyneet tiiviinä tähän paivään asti. Tänä kesänä minulla oli ilo palata Pappilaan avaimet kaulassa toivottamaan nuoret tervetulleiksi. Oli ihana nähdä, miten niin monet nuoret ovat edelleen Pappilassa kuin kotonaan, nauravat kahvipöydässä, askartelevat toisilleen pahvista viuhkoja helteen selättämiseksi ja kutsuvat minutkin mukaan pelaamaan. Musiikki soi ja yhdessäolosta on helppo nauttia. Pois ei oikein malttaisi lähteä. Nyt työni Nokialla on tältä kesältä tullut päätökseensä, mutta Pappilassa toiminta jatkuu. Toivon, että myös tämän kesän rippikoululaiset uskaltautuvat sisään Pappilaan ja löytävät sieltä paikkansa, sillä ihmiset ovat Pappilan sydän. Ihmiset tekevät pappilasta Pappilan.