Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Oma maa mustikka

Sanotaan, että paras paikka maailmassa on oma koti. Tätä väitettä ei käy kiistäminen. Tähän sopinee lisätä oman asuinalueen merkitys. Ympäristö missä arkea pallotellaan, kasvatetaan lapsia ja rakennetaan yhteistä elämää, on tärkeä ihmisen hyvinvoinnille. Oma lähiympäristö voi tarjota paljon enemmän, kuin on osannut edes kuvitella – sille pitää vain antaa mahdollisuus. On ollut erityisen hienoa huomata se, että myös lasten mielestä oma koti ja lähiympäristö ovat vertaansa vailla. Pieniä kesälomareissuja on heitelty lasten kanssa ja on ihana huomata, että kaiken odotuksen, jännityksen ja seikkailuinnon jälkeen, ovat lapset hyvinkin tyytyväisiä kotiintulosta. Päiväkin pois kotoa ja jo kaivataan kavereita, lähimetsää ja Pöpöpöö-Pöllöä. Myös se jaksaa kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, kuinka vähään lapset ovat tyytyväisiä. Usein kuulee puhuttavan siitä, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Sitä ei vaan aikuinen ihminen meinaa millään uskoa. Suunnitellaan etelänmatkoja, huvipuistoreissuja ja mökkiviikonloppuja ja harmitellaan sitten, kun ei kaikkeen olekaan mahdollisuuksia. Lapset sen sijaan innostuvat jo eväsretkestä metsään, koko perheen pyöräreissusta lähikauppaan tai käynnistä uimarannalla. He yrittävät meitä aina opettaa, mutta itsepäisiä ja jokseenkin huonoja oppilaita olemme me aikuiset. Perheemme muutti Nokian Tervasuolle kolme vuotta sitten. Noloahan se on julkisesti myöntää, mutta ajatus muutosta takaisin Nokialle monien muualla asuttujen vuosien jälkeen ei ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Vähemmän noloa on myöntää, että muutto Tervasuolle on ollut yksi parhaista juonenkäänteistä, mitä elämänsä tarinaan voisi sisältyä. Alkuperäiset murheet siitä, että täällä jos jossain näkee Jumalasta vain selkäpuolen, ovat kauan sitten karisseet. Voi mikä etuoikeus on asua ihanalla alueella osana Nokiaa, mutta kuitenkin täysin omassa rauhassa. Matka Tampereelle taittuu vartissa, Nokian palvelut ovat lähellä, mutta lapset saavat kasvaa, liikkua ja leikkiä turvallisessa ympäristössä. Läheltä löytyy kavereita, leikkipuistoja, metsiä, peltoja, järvenrantoja, pallokenttiä ja tietenkin oma koti. Ihana lisä näin kesäaikana ovat Hätilännotkossa laiduntavat lampaat. Voi kuinka tärkeitä näistä maisemanhoitajista onkaan tullut lapsille. Parhaimpina päivinä käymme parikin kertaa katsomassa mitä lampaat touhuavat. Ja juoksujalkaa tulevat jo käkkäräkarvaiset kaverimmekin aidan taakse voikukanlehtiä ja rapsutuksia kerjäämään. Nyt jännitämme saammeko pian taas ihastella pikkukaritsoja, niin kuin viime kesänä. Tänä kesänä olemme viettäneet paljon aikaa ihan omassa lähiympäristössä ja takapihan metsässä. Voi mikä riemu on kirmata omasta pihasta suoraan mustikkamättäälle välipalalle. Lapsista on myös kuoriutunut melkoisia mustikanpoimijoita, ja kyllähän ne piirakat ja pirtelöt maistuvat ihan erilaisilta itse poimituista mustikoista väsättyinä. Olemme myös innostuneet tekemään pieniä pyöräretkiä lähialueilla ja aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Näitä lähialueen tarjoamia kokemuksia alkaa arvostaa ihan erilailla, kun käy välillä lasten kanssa kauempana. En esimerkiksi suosittele Turun linnaa kolmen vilkkaan pojan kanssa, joiden mielekkäimpiin harrastuksiin kuuluu erinäisten ruumiillisten äänteiden kajauttelu kaikuvissa tiloissa. Siinä vaiheessa kun museo-oppaat juoksevat perässä huudellen kieltoja, taapero tamppaa satoja vuosia vanhoja seinäryijyjä ja isommat piilottelevat eväsmuruja linnan muurien halkeamiin, on helppo todeta, että seuraava retki tehdään ihan vaan Viinikanniemen leirintäalueelle. Käymisen arvoinen paikka vaikkapa pyöräretken yhteydessä, tai jäätelönhimon yllättäessä. Hyvää pizzaakin sieltä kuulemma saa, mutta se on meiltä vielä kokeilematta. Hyviä muistoja kaikista reissuista jää, mutta on kivempi tulla kotiin päälleen oksentaneen taaperon kanssa lähipuistosta, kuin pidemmältä automatkalta. Voi kuinka ihanaa näiltä reissuilta, isommilta ja pienemmiltä, on tulla omaan kotiin.  Oma koti on vakiintuneiden sotkujen ja pyykkivuorten ohella se perheen sydän, joka sykkii asukkiensa lämmöstä. On lohdullista päästä kotiin ja antaa lasten juosta metsään kipot kädessä mustikoita poimimaan. Sanonta kuuluu, että oma maa mansikka, mutta meidän kohdalla oma maa on selkeästi mustikka! Mikä maa sinulla on?