Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yli kaiken

Tänään kirkkovuodessa eletään 7. sunnuntaita helluntaista ja pyhän aiheena on rakkauden laki. Raamatussa Jeesus opettaa, että lain tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja yhtä tärkeää on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Jälkeenpäin tälle kokonaisuudelle on annettu nimeksi “rakkauden kaksoiskäsky”, vaikka oikeastaan siinä on kolme osaa: meidän on rakastettava Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Edellisessä kirjoituksessani pohdiskelin, miten rippileirillä joukko toisilleen vieraita ihmisiä voi tiivistyä ryhmäksi ja edelleen osaksi Jumalan perhettä. Joku voisi arastella rakkaus-termin käyttöä tällaisessa yhteydessä, mutta siitä juuri on kysymys – lähimmäisen rakastamisesta. Se on sitä, että tunnustaa toisen ihmisen arvokkaaksi omana itsenään, ottaa toisen ajatukset ja tunteet todesta ja tahtoo, että toisella on mahdollisimman hyvä olla. Niin suurta ja arkista yhtä aikaa, mutta sittenkin vasta yksi kolmesta. Ajattelen, että Jumalan ja oman itsensä kohtaaminen kulkevat pitkälti käsi kädessä. Kun tulen Kaikkivaltiaan eteen, en voi piilottaa itsestäni mitään, en häneltä enkä oikein itseltänikään. Rippikoulussa tällainen kohtaaminen lienee monelle luontevinta hartaushetkissä, joita leirillä on useimmiten aamuin illoin, sekä leirijumalanpalveluksissa, joita päivittäin yhdessä valmistellaan ja vietetään. Näissä hetkissä ihminen saa puhutella Jumalaa rukouksessa ja Jumala ihmistä sanassaan, Raamatussa. Myös laulut, kertomukset ja hiljaisuus voivat antaa tilaa ja virikkeitä oman itsensä ja myös Jumalan tutkiskelemiseen. Ehtoollisella Jumalan voi kohdata hyvin konkreettisesti, ja uusin rippikoulusuunnitelma kannustaakin rippikouluryhmiä osallistumaan ehtoolliselle useamman kerran jo rippikoulun aikana ennen konfirmaatiota. Oppitunneilla rippikoululaiset saavat pohdiskella omia arvojaan ja valintojaan sekä sitä, mitä voi tarkoittaa, että minut on luotu Jumalan kuvaksi (niin kuin muuten sinutkin). Mikä minussa ja minulle on arvokasta ja hyvää, millaista elämää minä tahdon elää? Myös Jumalasta olisi hyvä oppia jotakin, ja siinä onkin opettajalla haastetta, kun yrittää selittää suurta ja salattua. Eräs tämän kesän rippikoululaisista taisi kyllä tavoittaa oleellisen, kun hän kirjoitti oppimispäiväkirjassaan: “Jumala pitää huolen ja rakastaa kaikkia sekä kuuntelee ja auttaa kantamaan omaa taakkaa ja antaa anteeksi.” Onhan se valtava etuoikeus, että saa oikein työkseen välittää tällaista viestiä! Mutta jos palaamme vielä siihen käskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Voisi varmaan kysyä, miten tällaista voi käskeä ja millä perusteella. Ja siis miten niin Jumalaa yli kaiken? Ehkä tähän voisi vastata toisella kysymyksellä: mitä muuta me voimme, kun Jumala on ensin rakastanut meitä – yli kaiken?