Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Naapurin sarvipäät

Kävin isäni kanssa poikkeamassa Honkaniemen ylämaankarjatilalla Pinsiössä, jossa oli avoimet ovet osana Avoimet kylät -päivää. Sarvipäitä on aikaisemminkin ihasteltu koiralenkeillä ja autolla ohi mentäessä on kurkisteltu, jos niistä näkyisi vilahdus. Eläimiin ei kuitenkaan koskaan kyllästy ja pitihän sitä ensimmäisessä blogijulkaisussa vähän esitellä oman kylän antia.  Asumme vain kivenheiton päässä tilalta, joten kaivoimme pyörät esiin talvivarastosta ja pyöräilimme tilalle. Tapahtumassa myytiin monenlaista paikallista ruokaa. Meidän mukaamme tarttui Sirpa Lehtisen eli Pinsiön mummun kotitekoista kuusenkerkkäsiirappia ja mallasleipää, Kuttu-Karoliinan vuohenmaidosta tehtyä chevre-tuorejuustoa sekä perheelle possuateriat. Matka takaisin kotiin oli hieman kinkkisempi juttu kantamuksien kanssa, mutta onneksi siitä selvittiin kaatumatta.  Kielorinteen Hunaja oli myös mukana myymässä hunajaa ja siitepölyä. Meidän perheessä siitepölyä on käytetty siedätyshoitona allergioihin.  Tilan todennäköisesti tunnetuin asukki on Frans. Sonnilla on jopa oma Facebook-tili Frans –Suomen söpöin sonni. Ja on se komea ja suloinen ilmestys isoine sarvineen.  Ylämaankarjalle on lajinomaista isot näyttävät sarvet ja rauhallinen luonne sekä paksu turkki. Turkki on niin pitkä, että monella naudalla otsatukka peittää silmät. Nämä ominaisuudet osaltaan vaikuttavat siihen, että ne ovat paitsi kunnioitusta herättäviä myös sympaattisen oloisia. Naudat ovat ihanan rentoa porukkaa. Ne makoilivat rauhallisesti, vaikka niiden ympärillä hääri ottamassa kuvia.  Tämä yksilö tosin nousi ylös, kun tulimme lähelle. Tilalla on myös muutama päivä sitten syntynyt vasikka, mutta hän ei ollut näkösällä vaan sivummalla lepäämässä. Kotimme lähelle rakennettiin juuri uusi aitaus naudoille. Nyt muutama yksilö näkyy myös meidän ikkunasta paistattelemassa päivää.   Martta Mustalahti