Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Oi ihana toukokuu

Nopeat liikkeet ovat näyttäviä, sanotaan. Tässä hitaassa aamussani ulos ikkunasta katsellen on ihan lausuttava mentaalinen kiitos tuolle suloiselle luonnolle ja ennen kaikkea ihanalle säälle, jonka lempeydestä olemme saaneet nauttia parit viime viikot. Että sitä noin vain napsautetaan kesä päälle ja sitä myöden ihmisolennoille huomattavasti keveämpi mielenala. Kiitos sinulle Luonto! Liekö se niin, että tuo runsas värien kirjo, lintujen laulu, tuulen kahina puissa ja ennen kaikkea valo saa monissa meissä aikaan perin jännittävän metamorfoosin, jossa talvikuoremme alta paljastuukin leikkisä, hymyilevä ja kiireettömämmän oloinen ihmishahmo. Vähän niinkuin sisäinen videonauhurimme (voi olla myös dvd-soitin tahi jokin suoratoistopalvelu) hurahtaisi taas käyntiin, kun joku painaisi että ”play”. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että se sisäinen tallenne on hämmentävän saman kaltainen kuin menneiden aikojen hurmaava tv-sarja ”Oi ihana toukokuu”, jossa kerrassaan rutistettavan rakastettava Larkinien perhe sulostutti katsojia välittömyydellään ja lämmöllään. Mamma ja Pappa Larkinin elämänmyönteisyyttä ja hehkuvaa valoa on mahdotonta katsoa naama kankeana – se olotila tarttuu väistämättäkin. Ne keillä on vielä pyörimässä sisäisessä toistolaitteessaan  eeppinen Game Of Thrones ankeine ennustuksineen ikuisuuden kestävästä Talvesta voisivat nyt painaa ihan vaikka sitä stop-nappulaa. Lämpimien suositusten ja viiden tähden arvostelun vuoksi voisivat laittaa päälle tuon Oi ihana toukokuu- sarjan ja huojentuneina sen tuomasta sisäisestä lämmöstä kääntää suupielensä ylöspäin. Ollaan kaikki vähän enemmän Mamma ja Pappa Larkineita, nautitaan tästä ajasta, valosta ja lämmöstä ja ennen kaikkea toisistamme. Meillä on kukkea luonto ympärillämme ja järjetön määrä mahdollisuuksia saada uusia kokemuksia ja pieniä seikkailuja ihan jo arkisessa elämässämme. Kuljetaan kaupoilla ihan muina Larkineina ja hymyillään toisillemme. Voidaan myös panostaa puutarhassa syömiseen ja siihen, että vietetään aikaa enemmän ulkona. Avataan ovet uudelle ja tuuletetaan vanhat pölyt pois. Ihmetellään ja ihastellaan asioita, joita ei ymmärretä. Ja nauretaan niin maan pirusti ihan vaan sen takia, että voidaan. Tätä elämänasennetta voisin alkaa kutsua larkinismiksi. Kyllä! ”Moikku, mää olen Viljasen Saija ja olen ehta larkinisti.” Toimii. Nyt on aamukahveet juotu ja on aika suunnata talkootyön ihmemaahan muiden kaltaisteni kanssa. Sen jälkeen aion suunnata kotikaupunkimme luontoon hymyilemään toukokuulle. Kivaa päivää just Sulle!