Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Meri Huhtanen lähti opiskelemaan yli viisikymppisenä ja on nyt vastavalmistunut geronomi: ”Olin varma, että en selviytyisi opiskelusta, sillä olin ollut niin kauan kotona”

Aikuisiällä opiskelun aloittaminen ei ole nykyään enää harvinaista, vaan joka alalla on useita alanvaihtajia, myöhäisheränneitä tai oman alansa syventäjiä. Vanhemmilla opiskelijoilla lisähaasteen opiskeluun saattavat tuoda lapset, asuntolainat ja vakituiset työajat. Itse opiskelu saattaa myös uuvuttaa kaiken muun keskellä. Näin ei kuitenkaan käynyt Meri Huhtaselle , joka lähti opiskelemaan ammattikorkeakoulututkintoa yli viisikymppisenä. Nokialla syntynyt Meri valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1986 Jyväskylästä. – Vuonna 1992, ollessani ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen kotihoidontuella kotona, minulle soitettiin ja pyydettiin ohjaamaan Nokian työväenopiston liikuntaryhmiä, Meri kertoo. Aluksi Meri ohjasi erilaisia työkykyä ylläpitäviä kuntoliikuntaryhmiä työikäisille ihmisille. Pikkuhiljaa ryhmät alkoivat olla enemmän ja enemmän ikäihmisille suunnattuja. Jossain vaiheessa Meri alkoi ohjata liikuntaryhmiä myös itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työelämä oli varsin sirpaleista, sillä kolmen lapsen äidillä saattoi olla kuusikin työnantajaa samaan aikaan. Aluksi työ oli iltapainotteista, mutta myöhemmin mukaan tuli myös esimerkiksi terveyskeskuksen päiväryhmien ohjausta. Tytär kannusti aloittamaan Jossain vaiheessa Meri alkoi kaivata takaisin opiskelun pariin. Hän muistaa seuranneensa lasten koulunkäyntiä ja läksyjentekoa välillä jopa kateellisena. – Aloitettuaan itse yliopisto-opinnot esikoiseni Sara alkoi kannustaa myös minua koulunpenkille. Hän haki tietoa, mitä voisin opiskella ja missä. Aluksi hain ja pääsin opiskelemaan lähihoitajakoulutukseen vuonna 2012. Varsin nopeasti kuitenkin huomasin, että se ei ollut minun juttuni. Halusin jotain teoreettisempaa. Meristä tuntui, kuin hän olisi elänyt lasipurkin sisällä. Purkin seinät muodostuivat uskosta omaan osaamattomuuteen ja kykenemättömyyteen. Hän halusi ulos, mutta muutos pelotti yhtä paljon kuin houkutti. – Olin varma, että en selviytyisi opiskelusta, sillä olin ollut liian kauan ollut kotona. Sara rohkaisi äitiään hakemaan ammattikorkeakouluun vanhustyön opintoihin. – Suureksi hämmästyksekseni sain opiskelupaikan Satakunnan ammattikorkeakoulusta Porista. Aloitin geronomiopinnot syksyllä 2015. Se oli niin hienoa. Heti tuntui, että olen oikeassa paikassa, Meri hymyilee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jatko-opinnot ylemmässä ammattikorkeassa Meri valmistui geronomiksi (AMK) keväällä 2018. Muutama kurssikaveri haki suoraan jatko-opintoihin ylempään ammattikorkeakouluun, ja se oli myös Merille mahdollista aiemman työkokemuksen ja fysioterapeutin tutkinnon vuoksi. – Läpäisin pääsykokeet ja pääsin jatkamaan opintoja suoraan heti kesätauon jälkeen. Tämän vuoden huhtikuussa Meri sai suoritettua vanhustyön ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Viisi vuotta opiskelua johti koulutusta vastaavaan työhön uudessa tukipalvelujen organisaatiossa Vantaan kaupungilla. Myös Merin kaksi vanhinta lasta suorittivat tänä vuonna ylemmän korkeakoulututkinnon. Sara Saramäki valmistui valtiotieteiden maisteriksi ja Pyry Huhtanen tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Äidin ja lasten opiskelut sujuivat erilaisissa elämänvaiheissa. Pyry oli stereotyyppisin opiskelija, joka teki opiskelujen ohella myös erilaisia osa-aikaisia töitä. Sara meni opiskeluaikana naimisiin ja sai kaksi lasta. Maisteriopintojen aikana hän kävi myös töissä täyspäiväisesti. Meri ohjasi opiskelun ohessa muutamia liikuntaryhmiä, mutta lastenhoitovelvollisuudet olivat jo jääneet taa. – Keskityin opiskeluun hyvällä omallatunnolla, sillä aloittaessani Porissa kolmaskin lapsemme oli jo lukioiässä. Tämä oli oikea aika panostaa omaan tulevaisuuteen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Toinen toistaan kannustaen Pyry kertoo oman ja äidin samanaikaisen opiskelun olleen virkistävää. Hänestä oli hienoa katsoa, kuinka aikuisiässäkin pystyy aloittamaan uuden vaiheen elämässä. – Yhtäkkiä löytyi paljon yhteisiä, opiskeluun liittyviä keskustelunaiheita ja pystyimme sparraamaan toisiamme, Pyry toteaa. Sarasta oli tosi hienoa, että äiti lähti opiskelemaan ja löysi oman kiinnostuksen kohteensa. – Äiti itsekin kertoi, että aloittaminen jännitti hirveästi. Oli hienoa päästä seuraamaan, kuinka upeasti hän suoritti viiden vuoden opinnot parhailla arvosanoilla. Näki miten se kasvatti äidin omaa itseluottamusta, kertoo Sara. Sara ja Pyry tiesivät kyllä aina, että heidän äitinsä osaa ja pärjää. Nyt Meri tietää sen itsekin.