Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kekkosta Nokian vierailulla kuvannut Auvo Hatanpää sai adjutantilta kovan uhkauksen: "Jos valokuvissa näkyy keppi presidentin kädessä, vastaatte siitä oikeuden penkillä!"

Sen piti olla ihan tavallinen heinäkuinen kesälauantai vuonna 1978, aikana jolloin elo oli huoletonta, jos ei lamaa lasketa. Harva kuitenkaan talouden taantumaa edes huomasi, sillä kymmenen litran kannellinen muoviämpäri maksoi Nokian Muovissa 4,50 markkaa ja moskovalaiseksi kutsuttu virustauti kiusasi lähinnä kouluikäisiä. Elettiin aikaa, jolloin kahvitarjoukset ajoivat ilmaisen ämpärin virkaa. Risto Husa muistaa, että edellisen päivän Nokian Uutisissa oli hiljattain avatun Kaihari Centerin kampanjailmoitus, jossa Juhla Mokka -nimiselle tavaralle oli olemassa hinta: 9 markkaa 90 penniä. Reunaehdot olivat ajan hengen mukaiset: "Yksi paketti per asiakas ja tarjous on voimassa vain lauantaina." Vierailu oli yllätys Kekkosen hallitsemassa Suomessa mediapeliä ei pelattu yhtä avoimilla korteilla kuin nykyään. Siten lauantaisen kahvitarjouksen perässä kassajonoissa luikertelevilla ihmisillä ei ollut minkään valtakunnan käsitystä siitä, että presidentti Kekkonen oli samaan aikaan käymässä kauppias Kalle Kaiharin huvilalla Hämeenkyrön Lavajärvellä. Eikä varsinkaan siitä, että seurue oli päättänyt tehdä yllätysvierailun uutuuttaan hohtavaan nokialaismarkettiin. Ja niin vain kaiken kansan ihmetykseksi mustat autot kaarsivat Nokian katukuvaan ja sieltä noussut ryhmä paineli ensitöikseen KC-myymälään. – Näin sitä nykyaikana kauppaa tehdään, oli Kaihari kehunut presidentille, joka ei koskaan ollut käynyt market-ostoksilla, tietää Risto Husa, joka oli tuohon aikaan Nokian Sanomalehti Oy:n toimitusjohtaja ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Tuona nimenomaisena lauantaina keskustan katuvilinässä liikkui myös kuvaaja Auvo Hatanpää . Hän muistaa havahtuneensa erään naisen huudahdukseen: "Sehän on Kekkonen!", eikä nainen turhia huudellut. Salamannopeasti Hatanpää nouti kameransa ja viritteli sen kuvauskuntoon. Juuri kun hän ehti ajatella, että nyt ei sitten filmiä säästellä, teräksenharmaaseen pukuun pukeutunut koppalakkinen majuri koputti hänen olkapäälleen. – Jos valokuvissa näkyy keppi presidentin kädessä, vastaatte siitä oikeuden penkillä. Varmemmaksi vakuudeksi adjutantti vaati saada Hatanpään yhteystiedot. Sanoi, että asiaan palataan myöhemmin. ”Vähän pelkäsinkin” Moinen toi ilmoille hieman ylimääräistä jännitystä. Hatanpää muistelee, ettei kokemattomuuttaan oikein tiennyt miten pitäisi toimia. Vastaavia tilanteita kun ei ihan joka päivä tule eteen. Kun presidentillinen seurue siirtyi aterioimaan Mustaan Härkään, tuohon lankkupihvistään maankuuluun nokialaisravintolaan, Hatanpää seurasi perässä ateriointipaikan ulkopuolelle. Siellä adjutantti hääräsi ja tutki paikkoja hyvin tarkkaan ja moneen kertaan, sekä sisällä että ulkona. Hatanpääkin sai tuta oman osansa tarkastuksista. – Täytyy tunnustaa, että vähän pelkäsinkin, mutta jotenkin vain veri veti hommiin. Ajattelin, että näitä kuvia pitää nyt saada ja otinkin niitä sitten oikein kunnolla. – Harmittaa, että aika ison osan kuvistani menetin talomme tulipalossa kesäkuun 16. päivänä vuonna 1983. Husa kertoo, että Nokian Uutisten toimituksen "erikoiskuvalabrassa", Pirkkalaistorilla sijainneen huoneiston kylpyhuoneessa, Hatanpään kuvien paperivedokset roikkuivat kuivumassa pyykkinaruilla. – Tietenkin moni niistä oli keppikuvia, Husa toteaa. Mutta löytyi sieltä ainakin yksi, jossa keppiä ei näkynyt. Se painettiin heti seuraavaan lehteen kera kuvatekstin, jossa esiteltiin seurueeseen liittyneet kaupunginjohtaja Matti Varanki sekä vielä tuolloin hetken aikaa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toiminut Ossian Hasa. Hasa nimittäin erosi luottamustehtävästään vain muutamaa kuukautta myöhemmin. "Terveydellisistä syistä, kuin myöskin erimielisyyksiin, juonitteluihin ja keskinäisiin riitoihin perin juurin kyllästyneenä pyydän vapautusta kaupunginvaltuuston jäsenyydestä sekä kaikista minulle uskotuista luottamustoimista 1.1.1979 alkaen." perusteli Hasa erokirjeessään. Miksi keppiä hävettiin? Mutta mitä tulee Kekkosen kävelykeppiin, Hasa oli kuullut virallisen selityksen, jonka hän sittemmin kertoi kuvaaja Hatanpäälle. – Kekkosen oli kerrottu olleen kalareissussa, missä hän oli kompuroinut meren rannalla liukkailla kivillä, Hatanpää kertoo. Seppo Kalliolle on puolestaan jäänyt muistiin mielenkiintoinen yksityiskohta. – Kun seurue siirtyi portaita pitkin Välikadulta Pirkkalaistorille, adjutantti otti vaivihkaa Kekkoselta kepin pois, ettei torille kerääntynyt yleisö sitä näkisi. Ihmetystä herättää se, miksi keppiä ylipäätään piti peitellä? Oliko sille olemassa joku erityisen painava syy, että 78-vuotiaasta tasavallan päämiehestä piti antaa mahdollisimman pirteä ja elinvoimainen vaikutelma? Olihan hänet jälleen kerran valittu jo uudelle kaudellekin ja hän oli saanut valitsijamiesten luottamuksen yli puoluerajojen. Vai liekö presidentti sitten vain ollut vieläkin turhamaisempi kuin mitä tarinat "mestarikalastajasta" ja "miehestä, joka ei osaa hävitä" kertovat. Joka tapauksessa vierailu, tai ainakin sen näkyvämpi osuus, oli ohi muutamassa tunnissa. Jokusen päivän kuluttua Hatanpää sai puhelun presidentin kansliasta. – Pyysivät lähettämään kuvia sekä laskun, ensi kuussa 80 vuotta täyttävä Auvo Hatanpää muistaa. Ainoa mitä hän ei muista on summa, jonka hän kuvistaan pyysi. – Mutta varmastikin ihan laskun mukaan maksoivat.