Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Korona on antanut enemmän kuin ottanut kirjoittaa Joonas Koskinen koskettavassa kolumnissaan: ”Ensimmäisenä viikonloppuna tajusin, ettei mikään todellakaan ole lopullista.”

Kaikki loppuu aina. Koronakin. Ihminen jaksaa taistella haasteiden yli, kunhan tiedostaa niiden joskus loppuvan. En ole koskaan ollut erityisen taikauskoinen, mutta viime viikolla alkoi jännittämään kun musta kissa juoksi edestäni tien yli. Tuo hetki toi mieleeni erään maaliskuisen perjantain tapahtumat tunti tunnilta. Se oli perjantai 13. päivä. Sillä viikolla viimeistään piti alkaa erityistoimenpiteisiin koronan vuoksi. Olin nähnyt torstai-iltana videon, jossa joku kuntosalin omistaja oli keksinyt laittaa desinfiontiainetta akkukäyttöiseen maaliruiskuun ja suihkutteli sillä hetkessä koko salin puhtaaksi lattiasta kattoon. Marssin heti aamulla paikalliseen rautakauppaan, sieltä kone kainaloon ja seuraavaksi pesuaineita pyydystämään. Silloin olivat muuten jo aineet aika kortilla, mutta kiitos verkostojen, sain vielä kanisterillisen pesuainetta ja pari pulloa käsidesiä Nansotalolle toimitettuna. Ihan reservin vänrikkinä olin valmiina sotaan pyssy kourassa. Ei meidän uusiin tiloihin heti vihollisia kaivattu. Koronaa ei koskaan näkynyt, mutta uudet linjaukset koituivat lopulta kohtaloksemme. Joukkueet ja firmat joutuivat purkamaan sopimuksensa välittömästi. BC Nokian ukoille olin luvannut tarjota saunaillan perjantain pelin jälkeen. Peli peruttiin ja sekin muuttui pelkäksi saunaillaksi, jonka aikana kävi selväksi, että nyt tässä vietetäänkin kauden viimeistä tapahtumaa. Yli puolet asiakkaistani hävisi hetkessä. Viikonlopun yli suunnittelin toimia jatkosotaan jäljelle jääneen miehistön kanssa, mutta maanantai-iltana pääministeri suositteli suorassa lähetyksessä myös yksityisiä palveluntarjoajia heiluttamaan valkoista lippua ja keskeyttämään toimensa. Antauduin välittömästi ja jäin ihmettelemään tyhjentynyttä kalenteriani. Yrittämisen riskeistä varoitellaan ja kerrotaan karuja tositarinoita. Aika monta läheltä piti -tarinaa löytyy kyllä omaltakin kymmenen vuoden yrittäjätaipaleelta, mutta ihan tällaiseen en osannut varautua. Ison sukuni ainoa yrittäjä lisäkseni on ollut vain idolini ja isoisäni, Paappa. Jos unohdetaan firman tilin saldo, tuosta maaliskuisesta perjantaista alkanut ajanjakso on lopulta antanut enemmän kuin ottanut. Olen muistanut nukkua, syönyt hyvin, viettänyt enemmän aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Olen käynyt kalastamassa noin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Olen nikkaroinut. Osaan tehdä laiturin, kiitos Google ja Remontti-Reiska. Osaan sanoa taas ei ja laittaa luurin sivuun. Muistin aloittaa treenit itsekin pitkän tauon jälkeen. Pieni tauko rutiineista sai pohtimaan tulevaisuutta eri tavalla. Työelämään täytyi rakentaa varasuunnitelmia ja verkostoitua. Olin luullut, etteivät kaikki munat ole samassa korissa, mutta olin pahasti väärässä. Jos olisin jäänyt tuleen makaamaan, enkä lähtenyt juoksemaan täysillä sitä päin, tänä kesänä lähes sata nuorta olisi jäänyt ilman työkokemusta ja kohta kahdeksanvuotias kuntosali konkurssin partaalla. En olisi ehkä ehtinyt lähteä perheen kanssa kesäkuussa mökkilomalle. Siellä muistin, että olen aina haaveillut omasta piilopaikasta ja nyt meillä on oma mökki keskellä korpea. Tätä kirjoittaessani istun itselleni harvinaista kolmatta vapaata viikonloppua putkeen mökillä riipputuolissa ja katselen tulta. Kaikki on hyvin. Ensimmäisenä viikonloppuna tajusin, ettei mikään todellakaan ole lopullista. Pari päivää omissa oloissani viettäneenä pelkäsin, että joudun selittelemään kun perästä saapunut perhe kiinnittäisi ensimmäisenä huomionsa punaisiin silmiini, eikä trimmattuun pihaan. Hetkeä aiemmin muistin ajaneeni viimeksi vanhalla kunnon ruohonleikkurilla edesmenneen Paapan pihalla samalla kun kuulokkeissa alkoi soida biisi nimeltä: ”Kaikki loppuu aina”. Kirjoittaja on forssalaisen koripallokoulun kasvatti, isäpuoli ja kävelevä ideapankki. Tunnetaan tehdaspäällikkönä Nokialla päivästä 12.12.12 alkaen.