Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Erkki Tanhua, 66, rakensi eläkkeellä lentokoneen omakotitalon autotallissa: ”Aiemmin en ollut rakentanut oikeastaan mitään”

Sinisen autotallin katosta roikkuu kansakoulussa tehty puinen lentokone. Se on siistinä säilynyt mustasiipinen ja valkorunkoinen siro kone . Pikkukoneen alapuolella lepää toinen lentokone, joka on pientä silausta vailla kelvollinen taivaalle. Takalauttalalaisessa autotallissa myhäilevä mies on tehnyt sen omin käsin, vaikka hänellä ei omien sanojensa mukaan kädentaitoja olekaan. Mies on Erkki Tanhua , 66, Nokian kaupungin perusturvan entinen talouspäällikkö. Eläkkeelle hän jäi kolmisen vuotta sitten. Ensimmäisen lennon muistaa aina – Eikö se ole jokaisen pikkupojan unelma? hän kysyy. Puhumme lentämisestä. Emme vielä lentokoneen rakentamisesta, johon palaamme myöhemmin. Erkki Tanhua varttui Virroilla, jossa ei ollut pikkupojille lentokenttää, jonka aidan taakse olisi voinut mennä katselemaan nousevia ja lähteviä. Unelma lentämisestä eli työn ohessa pitkään, mutta vasta reilut 10 vuotta siihen löytyi sopivat välineet. Nyt Tanhua on lentänyt varjoliitimellä noin 300 tuntia ja lentokoneella noin 140. Ensimmäisen lennon varjoliitimellä hän sanoo muistavansa varmasti aina. – On kiehtovaa ja jännittävää, kun jalat irtoavat maasta ja pystyy itse määräämään suunnan. Ei kokemusta käsillä tekemisestä Kahden auton tallissa kiiltelee tsekkiläistä suunnittelua oleva Spacek SD-1. Tanhua tilasi koneen Tsekeistä osina jo vuonna 2011, mutta rakentamaan hän pääsi sitä vasta kesällä 2016. Rungon puurimasta tehty kehikko oli valmiiksi koottu ja siipisalkoihin kiinnitetty kaaret. Kaikki muu jäi miehelle, joka sanoo suoraan, ettei hänellä ollut aiempaa rakennuskokemusta tai ylipäänsä kokemusta käsillä tekemisestä. – Mutta eikö ole niin, että jos ihminen haluaa jotain tehdä, siihen melkein sitten harjaantuu ja oppii tekemään? Koneen osien mukana tulivat yksityiskohtaiset ohjeet työmenetelmistä ja materiaaleista. Sen jälkeen kaikki on liimattu ja vaneroitu autotallissa. Suurin yllätys koneenrakentajalle oli pohjatöiden ja hiomisen määrä. Santapaperia on käsin hiomiseen kulunut Tanhuan arvion mukaan noin 300 tunnin verran. Vaimolla oli vain yksi ehto Sulavalinjaisella koneella on täysimittaisena pituutta noin 4,5 metriä. Siipien kärkiväli on 6 metriä. Painoakin tällä tsekkiläisellä on reilut 130 kiloa. Riitta -vaimo on katsonut miehensä harrastusta lempeästi. Yksi tiukka ehto hänellä kuitenkin on ollut. Hänen autonsa pitää mahtua talliin, ainakin talvisin. Vaimo on ollut miehen ainoa apulainen, lukuun ottamatta koneen pintamaalausta. Riitta on ollut se, joka on tullut kaveriksi esimerkiksi nostamaan koneen runkoa tai siipeä. Nokkapyörällä helpommin ohjattava Neitsytlentoa varten koneen piti olla jo valmiina kesäkuun alussa. Toisin kuitenkin kävi. Koneen rakentaja eli tuleva kapteeni päätyi lisäämään siihen nokkapyörän alkuperäisistä piirustuksista poiketen. Tämä vaatii myös laskutelineiden uudelleen rakentamista. Näin koneesta tulee helpommin ohjattava. Kun vain tarvittavat osat saapuvat, työtä on jäljellä enää vain muutama kymmenen tuntia. Tavoitteena on saada kone valmiiksi katsastusta varten vielä tänä syksynä. ”Priimaa pukkaa tulemaan” Kun kone on nyt vain viime silausta vaille valmis ja työtunteja on takana 600–700, voi pysähtyä hetkeksi arvioimaan tehtyä. Erkki Tanhua sivelee siiven pintaa ja sanoo, että pieniä epätasaisuuksia siinä kyllä tuntuu. Kone on kuitenkin rakennettu itselle, ja ne virheet hän itselleen suo. Huomautettakoon kuitenkin, että jos epätasaisuuksia onkin, saa niitä etsiä ihan hartaasti. – Pohjalaisilla on sanonta, että kun hyvää yrittää tehdä, niin priimaa pukkaa tulemaan, hän naurahtaa. Muutoin hän sanoo realistisesti, ettei oman lentokoneen rakentaminen ole ajankäytön kannalta eikä taloudellisesti järkevää. – Jos haluaa lentää, ehtii sitä enemmän ja samoilla kustannuksilla, jos vuokraisi konetta. Mutta mikä harrastus se on se, joka ei kaikkia rahoja vie? hän kysyy. Tämä kone tulee jäämään Tanhuan ensimmäiseksi ja viimeiseksi omin käsin tehdyksi. Lentoluvan saamisen jälkeen hän tulee keskittymään lentämiseen. Yksipaikkaiseen koneeseen ei muita mahdu, mutta lämmitetyn kuomun sisällä voi lentää myös kuulaina pakkaspäivinä. Koska Riitta-vaimo tunnustaa suoraan, ettei pienkonelentäminen ole hänen juttunsa, kiteyttää Erkki Tanhua ne pikkupoikien haaveet ja todellisuuden sanoiksi: – Urheiluautoissa ainoa hyvä puoli on se, ettei perhe mahdu mukaan! Kun näemme loppusyksystä valkoisen pienkoneen kaartelevan Nokian taivaalla, voimme vilkuttaa ja toivottaa omin käsin rakennetun koneen lentäjälle emme onnea, vaan ”Happy landings”, kuten tapana on.