Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Nokian puhallinorkesteri Oktaavin uusi kapellimestari ohjaa kymmentä orkesteria ja nauttii vapaa-ajallaan hiljaisuudesta

Lehtosella on vahva koulutus musiikin alalta, hän on ammatiltaan trumpetinsoiton opettaja, kulttuurituottaja ja kapellimestari. Trumpetti on Lehtosen pääsoitin, mutta hän myöntää, ettei ole erityisesti soittanut sitä sen jälkeen, kun valmistui soitonopettajaksi. – Olen pari kertaa ajatellut, ettei musiikki sittenkään ole oma juttuni ja vaihtanut alaa. Tämä on nyt kolmas kerta, kun päädyin takaisin musiikin pariin. Ehkä tämä on kuitenkin minun juttuni. Lehtonen opettaa yksityisoppilaita, toimii kymmenen orkesterin johtajana ja tekee lisäksi sävellyksiä ja sovituksia. Hän on kotoisin Pirkkalasta, mutta on asunut Lempäälässä kahdeksan vuoden ajan. Nokian orkesterin johtajaksi hän päätyi puhelinsoiton kautta. – Kun edellinen johtaja ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä, orkesterin puheenjohtaja soitti ja kysyi, haluanko Nokialle orkesterinjohtajaksi. Tunnen muutaman orkesterin jäsenen pitkältä ajalta. Nokian puhallinorkesteriin kuuluu reilu parikymmentä soittajaa. Lehtonen kuvailee orkesteria hyvätasoiseksi ryhmäksi, jonka jäseniä kiinnostaa kehittyminen. Orkesteri harjoittelee ryhmänä kerran viikossa. – Soittajat ovat valmiita vastaanottamaan haasteita. Orkesteri on hengeltään rento ja hyväksyvä. Välillä vähän vitsaillaan, mutta sitten tehdään taas ahkerasti töitä. Tärkeintä, että soittajat viihtyvät orkesterissa Vaikka Lehtonen on pitkään asunut Nokian läheisyydessä, kaupunki itsessään ei ollut hänelle tuttu erästä esiintymispaikkaa lukuun ottamatta. – Poikkeusvuoden takia normaalit keikat on peruttu, ja vuoden ainoan keikan vedimme Pitkäniemessä. Olen esiintynyt siellä Pirkkalan puhallinorkesterin kanssa lapsena. Kummasti muusikkous vie samoille urille monta kymmentä vuotta myöhemmin. Muut Lehtosen johtamat orkesterit ovat joko musiikkiopiston tai kansalaisopiston ryhmiä, joiden kohdalla täytyy asettaa opintotavoitteita. Nokian orkesterin kaltaisen yksityisen yhdistyksen ei ole pakko suunnitella ohjelmistoa etenemistavoitteiden kautta. Kun Lehtonen piti ryhmälle aivoriihtä syksyn alussa, keskustelusta nousi kaksi aspektia esiin. – Yhtäältä musiikin täytyy olla sellaista, mistä jäsenet pitävät itse. Jokaisen kappaleen kohdalla löytyy kuitenkin aina joku, joka ei siitä pidä. Orkesterissa täytyy olla valmis soittamaan sellaisia kappaleita, jotka eivät sovi lempirepertuaariin. – Toisaalta orkesterilla on tarve esiintyä. Meidän täytyy miettiä myös sitä, mitä yleisö odottaa ja toivoo esityksiltä. Lehtoselle on kuitenkin tärkeämpää se, että soittajat viihtyvät harjoituksissa. – Olemme keskustelleet siitä, mitä orkesteri on aiemmin soittanut ja mitä he haluavat soittaa. Sillä ei ole merkitystä, millaista musiikkia minä haluan tehdä, vaan miten valitut kappaleet resonoivat porukassa. Kipinä syttyi lelufanfaaritorvesta ja Jouko Harjanteesta Orkesterin kevätkonsertti peruuntui pandemian vuoksi. Ryhmä yrittää valmistella samaa ohjelmistoa pienillä muutoksilla syyskonserttiin. He päätyivät suomalaisen musiikin läpileikkaavaan ohjelmistoon. – Vähän Sibeliusta , Järnefeltiä , Timo Forströmiä , Janne Ikosta , Jukka Linkolaa . Ohjelmistossa on myös klassista ja hyvinkin viihteellistä musiikkia. Mikäli vallitseva maailmantilanne sallii järjestää konsertteja, seuraavaksi rupeamme soittamaan joululauluja. Lehtoselle on ilo ja kunnia tehdä työtä niin vasta-alkajien kuin ammattilaistenkin kanssa. Aloittajien kanssa hän keskittyy perusasioihin, pitkällä oleville harrastajille hän antaa neuvoja vireeseen ja soundiin liittyen. Ammattilaisia hän ei enää opeta, vaan keskittyy musiikin tekemiseen. – Se, miten musiikkia ohjataan, riippuu musiikkityylistä. Big band-musiikissa kapellimestari laskee tahdin ja näyttää, kuka soittaa milloinkin. Klassisessa musiikissa pysytään voimakkaammin johtamiskaavoissa. Eräässä Lehtosen lapsuusvalokuvassa hän imeskelee pianon koskettimia äitinsä sylissä. Musiikkiopinnot saivat virallisen alkunsa 6-vuotiaana klarinettitunneilla. – Kun olin 10-vuotias, isä toi Neuvostoliitosta tuliaiseksi lelufanfaaritorven. Kun näin vielä Jouko Harjanteen televisiossa soittamassa trumpettia, olin myyty. Lehtonen on soittanut klarinettia, pianoa ja viulua, mutta trumpetti on edelleen hänelle soittimista tärkein. – Trumpetit ovat juhlallisia ja ilmaisuvoimaisia. Niillä voi soittaa voimakkaasti ja jopa aggressiivisesti, mutta niistä pystyy silti etsimään kaikista herkimmät ja hiljaisimmat sävyt. Pitkiä ja monipuolisia työpäiviä Puhallinorkesteriharrastajia on Suomessa melko paljon, mutta Lehtosen mielestä musiikin arvostus on alhaista siihen nähden, kuinka paljon ja kuinka hyvää työtä orkestereissa tehdään. Soittamisen hyvinvointivaikutukset ovat tutkitusti suuret ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Norjassa orkesterimusiikki on iso osa koko kansan identiteettiä. – Meillä se on jäänyt pienen porukan harrastukseksi. Ajatellaan helposti, että sinfoniakapellimestarit ovat niitä ”oikeita” kapellimestareita ja me olemme ainoastaan johtajia. Lehtonen asuu omakotitalossa Lempäälässä puolisonsa ja 8-vuotiaiden kaksosten kanssa. Hänen päivänsä alkavat aamukahvin jälkeen sävellys- ja sovitustöillä. – Teen pitkää päivää orkesterinjohtajana ja opettajana, tulen iltakymmenen aikaan kotiin ja mahdollisesti jatkan tietokonehommia. Peruspäivät ovat helposti 12 tuntia. Työni on monipuolista, koska saan säveltää, sovittaa, opettaa, johtaa ja tavata ihmisiä. Työn ohella Lehtonen harrastaa neulomista, käsitöitä ja ruoanlaittoa. Välillä hän pelaa pelejä lastensa kanssa. Aktiiviarjessa Lehtonen ei kuuntele juurikaan musiikkia, vaan parasta musiikkia hänen korvilleen on hiljaisuus. – En osaa suhtautua heviin tai konemusiikkiin, mutta kun kuuntelen musiikkia, soittolistoja löytyy laidasta laitaan. Puhallinyhtye Oktaavin syyskonsertti “Komeasti kotimaista” järjestetään 14.11. kello 16 Nokian kerholassa