Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kun päähenkilöinä ovat hullut, hermostuneet ja haitalliset: Uutuuskirja antaa äänen mielenterveyspotilaille sairauskertomusten kautta autonomia ajasta aina 1950-luvulle asti

”Huhtikuussa 1900 Nokian Pitkäniemen mielisairaalaan tuotiin potilaaksi alakuloisuudesta, hallusinaatioista ja pakonomaisista seksuaalisista haluista kärsinyt nuorukainen Maurits , joka kuvitteli, että hänen päässään oli hämähäkki. Diagnoosiksi annettiin nykyistä skitsofreniaa edeltänyt dementia praecox, eli ennen aikainen tylsistyminen. Mauritsia pidettiin sairaalassa yksitoista vuotta, kunnes hänet poistettiin sieltä parantumattomana.” Muun muassa tämä tarina sisältyy Oulun yliopiston tieteiden ja aatteiden historian professorin, Petteri Pietikäinen kirjoittamaan Kipeät sielut – Hulluuden historia Suomessa -kirjaan. Kirja on eräänlaista jatkoa Pietikäisen aiemmin kirjoittamalle Hulluuden historia -kirjalle, joka kuljettaa lukijan antiikin hulluudesta nykypäivän hulluuteen länsimaisessa kulttuurissa. Tuorein teos puolestaan keskittyy mielenterveyspotilaiden kokemuksiin ja mielenterveydenhäiriöiden hoitoon Suomessa autonomian ajalta 1950-luvulle asti, eli aikana ennen nykyaikaisten psyykenlääkkeiden ja avohoidon valtakautta. Kipeät sielut – Hulluuden historia Suomessa on 400-sivuinen järkäle. Aiheen rankkuudesta huolimatta sen lukee vaivatta, koska se on kirjoitettu niin mielenkiintoisesti ja selkeästi. Minut kirja sai paikoin jopa hymyilemään. Pietikäinen kertoo halunneensa käyttää teoksessa sellaista kieltä, mitä kunakin aikakautena on käytetty. Niinpä teoksen sivuilla vilahtelee sellaisia sanoja kuin hullu, hourupää, höperö, houruinhoito, tylsämielinen, heikkomielinen, vajaamielinen, löysäpäinen, kaatuvatautinen ja vaivaishoito. Useimmiten kirjassa käytetään kuitenkin sanaa hullu, koska kansankielessä mielisairaat kulkivat yleisnimellä ”hullu”. Nykyisin moista termiä ei saisi enää käyttää, vaikka mielessään pitäisikin mielenterveysongelmista kärsivää hulluna. Petteri Pietikäinen toteaakin, että ennen sanottiin rajummin kuin ajateltiin . Nykyään ajatellaan rajummin kuin sanotaan. Tässä poikkeuksen muodostaa kuitenkin kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Nokialaisesta vinkkelistä katsottuna mielenkiintoista on se, että Kipeät sielut -kirjassa Pitkäniemen sairaala on toisessa pääroolissa Oulun piirimielisairaalan rinnalla. Kipeät sielut perustuu lukuisiin, aitoihin potilaskertomuksiin. Päähenkilöitä ovat siis nämä ”hullut, haitalliset ja hermostuneet”, kuten mielisairaita, lievemmin oireilleita ja yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia ennen kutsuttiin. Käyttäytymisnormit nimittäin olivat niin tiukkoja, että moni asia, jota nykyään pidetään suhteellisen normaalina, olisi ennen ollut silkkaa hulluutta. Potilaita hoidettiin nykyvinkkelistä katsoen varsin rajuin keinoin. Siitä huolimatta lukijalle jää käsitys, että hoitohenkilökunnalla oli aidosti halu parantaa tai ainakin lievittää potilaan oireita. Sairauden syiden ja hoitomenetelmien lisäksi teoksessa avataan sotien kaltaisten kriisien vaikutusta mielenterveyteen. Samalla seurataan, kuinka psykiatria kehittyi ja miten yhteiskunnan muutokset muuttivat myös suhtautumista mielen sairauksiin. Kirja loppuu sodanjälkeiseen aikaan. Vasta siinä vaiheessa alettiin ajatella, miten merkittävä rooli lapsuudella on siihen, että kasvaa ehjäksi aikuiseksi. (Petteri Pietikäinen, Kipeät sielut – Hulluuden historia Suomessa, Gaudeamus 2020)