Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Jeesus antaa elämän

Joskus elämä heittää pysäyttävän ankkurin veteen. Matka seisahtuu. Tuon äkkipysäyksen syy on usein vakavaa sorttia, suuri huoli, sairastuminen tai vielä pahempaa, kuolema. Pysähtyessä on pakko tarkkailla missä on, mistä on tullut, mihin on matkalla. Tai toivoisi olevan matkalla. Pysähtyessä alkaa vilkuilla ympärilleen. Selviänkö yksin? Jos en yksin jaksa, mistä nyt voisi saada apua, turvaa? Kultaakin kalliimpia ovat silloin vierelle pysähtyvät ystävät ja lähimmäiset. Pienikin apu on tärkeää ja tuntuu hyvältä. Läheiseni sairastui vakavasti. Hän kiitti hoitohenkilökuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä siitä, ettei häneltä viety toivoa, vaikka tilanne näytti todella huonolta. Uskon myös että rukoukset olivat suurena apuna. Ja kaiken takana oli tietysti suuri Jumala. Toivo ankkuroi meidät johonkin elämän syvään. Toivo pitää meitä kiinni elämässä. Toivo näyttää tietä eteenpäin. Voimmeko me olla toivontuojia? Maltammeko omilta kiireiltämme seisahtua toisen rinnalle? Ei ole helppoa katsella ja kuunnella toisen tuskaa kun ei oikein voi tehdä mitään. Tai itse asiassa voi. Voi olla käytettävissä, voi kuunnella, voi ristiä kätensä. Pahinta on varmasti toisen jättäminen oman onnensa nojaan. Ensi pyhän Raamatunteksti kertoo miten Jeesus kohtasi matkallaan kuolemansaattueen. Hän näki miten leskiäidin ainutta poikaa kannettiin hautaan. Jeesuksen tuli sääli äitiä, hän pysähtyi surevan vierelle ja teki ihmeteon, herätti pojan kuolleista. Ainut hyvä selitys tapahtuneelle löytynee pyhän tekstistä: Jumala on tullut avuksemme. Jeesus on ristinkuolemallaan voittanut kuolemankin vallan. Jeesus antaa elämän. Meille on tarjolla toivo, sen merkkinä on tyhjä risti. ”Sinun siunaavan kätesi alle joka päivä tulla saa. Sinun siunaavan kätesi alla tuulet lämpöiset puhaltaa. Sinun siunaavan kätesi alle sinä kutsut: ”Tähän jää.” Sinun siunaavan kätesi alla on alku ja määränpää.” (Jukka Salminen)