Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kimmo Ohtonen Nokia-salissa: ”Petouutisissa kriittisyys on valttia. Pihoille pyrkiviä susia ja karhuja on voitava lopettaa. Kun ne tutkitaan, usein niistä löytyy luoti tai ne ovat muuten vahingoittuneita.”

Luontokuvaaja ja karhukirjailija Kimmo Ohtosen vierailu houkutteli suuren joukon nokialaisia keskiviikko-iltana Nokia-saliin. Karhulla ja muilla suurpedoilla on vahva sija suomalaisten sielunmaisemassa. Harvat meistä ovat niitä luonnossa nähneet, mutta lähes kaikilla meillä oma ”suurpetomielipiteemme”. Vanhojen metsien asukki –  Karhut ovat vanhojen metsien tilaa kuvaava avainlaji, kertoi Ohtonen. Samalla alueella voi elää useita karhuja. – Siellä voi olla naaras poikasineen ja ne siittänyt uros, joka alkukesän kiima-aikaa lukuun ottamatta kulkee omia polkujaan ja seuraa perheensä elämää sivummalta. Samalla alueella voi olla myös muita uroskarhua haastavia ja naaraiden suosiota havittelevia uroksia. Urokset kilvoittelevat naaraista, mutta välttävät kovia yhteenottoja. Hävinneen uroksen on lopulta väistyttävä. Karhut enempää kuin sudetkaan eivät tapa toisiaan. Kuulostaa kovin tutulta ja sosiaaliselta elämältä. Kuvia ja tietoa piilokojuilta Esitystä elävöittivät Ohtosen piilokojuilla ottamat kuvat karhuista. Piilokojuja kuullaan usein arvosteltavan. Ne ovat kuitenkin ainoita paikkoja, missä karhuja voi hyvin nähdä ja kuvata. Samalla on saatu korvaamatonta tietoa karhun biologiasta ja käyttäytymisestä. Metsän kuningasta on muuten lähes mahdotonta havaita luonnossa. Ohtonen johdatteli kuulijat karhun elinpiireille ja seuraamaan sen vuoden kiertoa. Nähdyt kuvat kansalliseläimestämme omassa elementissään ovat puhuttelevia. Niiden kautta saatiin pohtia tämän upean lajin selviämistä ihmisen muokkaamassa maisemassa. Raskaat talviunet ja poikasten hoitoa Tutkijat pitävät karhun lokakuusta huhtikuulle kestävää talviunta poikkeuksellisena. Talviunet eivät ole lokoisat nokoset vaan selviytymisen sanelema pakko. Poikaset syntyvät pesään alkutalvella ja emo imettää niitä nukkuessaan. Tänä aikana karhuemo menettää painostaan kymmeniä kiloja. Naaraskarhu viettää ensimmäisen vuoden poikastensa kanssa ja opettaa niitä selviämään. – Uros hyväksyy omat poikasensa, mutta kilpailevia uroksia naaras joutuu väistämään, Ohtonen mainitsee. Poikasen tärkein taito on tarvittaessa kiivetä puuhun turvaan, ja sen ne oppivat nopeasti. Karhut ovat leikkisiä ja voimailevat keskenään. Samalla ne opettelevat pitämään puoliaan. Uhanalainen karhu – Karhun suurin uhka on ihminen. Vanhoja metsiä on liian vähän, Etelä-Suomessa noin 2,5 prosenttia. Pirstoutuneissa maisemissa konflikteja ihmisten kanssa on mahdotonta välttää. Meillä ei ole enää laajoja erämaita, joissa karhut ja samoilla kairoilla elävät sudet voisivat elää luonteenomaisessa ympäristössään, kertoi Ohtonen. –  Ainoat soveliaat metsät ovat itärajan tuntumassa ja yksi niistä on Kuhmossa sijaitseva erämainen Elimyssalo. Hyvä vai paha karhu? Ohtosella on sosiologin koulutus, mikä kuuluu hänen analyyttisessä pohdinnassaan. Puhe sudesta ja karhusta on usein kahden ääripään, luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välistä vastakkainasettelua. Tässä Ohtonen ei halua olla mukana, vaan hakee rakentavia keinoja eri näkemysten tarkasteluun. Illan keskustelussa nostettiin pöydälle petoihin kohdistuva viha ja pelko. Sensaatiohakuinen media ja some ovat omiaan levittämään paikkansa pitämättömiä väittämiä. Tahallisesti tai tahattomasti levitettyä väärää tietoa on mahdotonta oikaista. Ohtoselle on tärkeää purkaa tutkimusperäisellä tiedolla petoihin kohdistuvia ennakkoluuloja, vääriä käsityksiä ja ”mututuntumaa”. – Petouutisissa kriittisyys on valttia. Pihoille pyrkiviä susia ja karhuja on voitava lopettaa, ja kun ne tutkitaan, usein niistä löytyy luoti tai ne ovat muuten vahingoittuneita. Ohtonen pitää salametsästystä ja koirasusia suurena ongelmana. Keskustelussa pedoista Ohtoselle ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. Asioita pitää pystyä tarkastelemaan kiihkottomasti eri puolilta. Luonnossa ei ole hyviksiä tai pahiksia. Tilaisuuden järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry. Jutun kirjoittivat yhdistyksen puheenjohtaja Timo Lepistö ja sihteeri Kaija Helle. Edit 28.11. kello 8.40. Artikkelin ingressistä on korjattu Kimmo Ohtosen titteli. Hän ei ole petotutkija vaan luontokuvaaja ja karhukirjailija.