Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Mihin pitäisi keskittyä?

Toisinaan kuulee sanottavan, että kirkon pitäisi keskittyä vain sen ydinsanomaan. Taivaaseen, helvettiin, syntiin, armoon, Jeesukseen. Ja muihin sen kaltaisiin asioihin. Yleensä tällöin ollaan tyytymättömiä siihen, että kirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Joidenkin mielestä esimerkiksi ilmastonmuutos, tuloerot tai sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus eivät kuulu kirkon agendalle. Uskonasiat nähdään jonakin arkisesta elämästä irrallisena asiana, jonkinlaisena henkisenä ulottuvuutena, johon yksilöt voivat iltaisin iltarukouksessa tai sunnuntaisin kirkossa kurottautua. Täysin omana yksityisasianaan tietenkin. Näin ajattelevat saavat tietyssä mielessä historiasta tukea. Länsimaisen kristinuskon parissa on oltu pitkään huomattavan kiinnostuneita vain yksilön pelastuksesta. Joskin laupeudentyöt, eli vähävaraisten auttaminen on toisinaan nähty hyödylliseksi osaksi yksilön hengellistä kasvua. Mutta se, että jollakin tavalla on toimittu pitkään, ei vielä tarkoita että se olisi hyvä tapa. Se ei myöskään ole raamatullinen tapa. Jo Vanhan Testamentin profeetat saarnaavat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua...” sanotaan Jesajan kirjassa, ja tarkoitetaan, että näihin pitäisi ryhtyä tämän elämän aikana eikä vasta taivaassa. Entäpä Jeesus sitten? Kerta toisensa jälkeen hän nostaa marginaalissa olevan ihmisen, ja parantamalla tai muuten mahdollistaa pääsyn takaisin yhteisön jäseneksi. Hän puhuttelee, katsoo ja koskee niitä, joita toiset karttavat. Hän näyttää esimerkkiä palvelemalla toisia, vaikka on itse arvostettu opettaja. Alistumalla itse roomalaisen valtakoneiston väkivallalle, hän tekee sen näkyväksi kaikessa irvokkuudessaan. Samalla, koska hän on myös Jumalan Poika, hän sovittaa syntimme ja lopulta voittaa kuoleman. Hän vapauttaa meidät, jotta voisimme elämässämme seurata hänen esimerkkiään. En siis tarkoita, että kristinuskon pitäisi olla poliittinen liike. Jos se olisi vain sitä, se tuskin olisi säilynyt hengissä näin kauan. Mutta ajattelen kylläkin, että jos otamme todesta Jeesuksen käskyn rakastaa lähimmäisiämme tai jopa vihamiehiämme, tai Raamatun alkulehdiltä löytyvän ohjeen viljellä ja varjella maata, sen kai pitäisi näkyä elämässämme ja myös kirkon elämässä. Ei meillä ole mitään muuta todellisuutta kuin tämä, jossa voimme elää uskoamme todeksi.