Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokian Työväen Teatterin kantaesitys vie 1800-luvun tunnelmiin – Topeliuksen jännitystarina nähdään ensimmäistä kertaa teatterin lavalla

Kartanoromantiikkaa, salaisuus, kummittelua. Nokian Työväen Teatterin kantaesitys Linnaisten kartanon vihreä kamari tarjoaa kaikkea kaikkea tätä. Vuosisataa aiemmin Anna-nimiselle neidolle tapahtunut jotain salaperäistä Linnaisten kartanossa, ja näytelmässä nuoremman sukupolven Linnaisten Anna on samojen salaisuuksien äärellä. Vaikka kyseessä on jännitysnäytelmä, varsinaista ikärajaa näytelmällä ei ole. –  En alle kouluikäistä toisi. Mitään kovin pelottavaa tässä ei ole, mutta tarina on nimenomaan aikuisten tunteisiin vetoava, ohjaaja ja käsikirjoittaja Heli Pitkänen sanoo. Heli Pitkäsen mukaan uusien tekstien löytäminen näyttämölle vaatii kovaa työtä, ja niin oli myös tämän näytelmän laita. – Tässä teatterissa on näytelty 104 vuotta, niin lähes kaikki näytelmät on jo tehty. Mietin, mitä kotimaista voisi tehdä, ja jännitysnäytelmäkin olisi kiva, koska sellaista ei ole ollut. Sitten muistin tämän Topeliuksen tekstin, Pitkänen sanoo. Ajatuksen topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari - romaanin esittämisestä teatterin lavalla Pitkänen sai jo 3–4 vuotta sitten, mutta päätös syntyi lopullisesti, kun teos muistutti itse itsestään. – Olimme lavastajan kanssa siivoamassa tarpeistoa, ja siellä oli vanha pesukomuutti, josta mietittiin, että hävitetäänkö vai mitä sille tehdään. Siellä kaapin sisällä oli Juhani Ahon Juha ja tämä Topeliuksen teksti päällekkäin. Sitten ajattelin, että nämä pitää tehdä, Pitkänen sanoo. Muutenkin tarvittavat tavarat tuppaavat ilmestymään teatterille. –  Yksi päivä ovesta astui sisään nainen, joka kysyi, tarvitaanko täällä vihreää samettimekkoa, Pitkänen kertoo. Juha sai vuoronsa viime kesänä Vuoksen Laulu -nimisenä teatterisovituksena. 16.11. ensi-illassa on Linnaisten kartanon vihreä kamari. Topeliuksen romaanista piti siis tehdä käsikirjoitus, joka istuisi teatteriin. – Voi kysyä, miksi kukaan muu ei ole tehnyt tätä teatterin lavalle. Syynä on varmaankin se, että tarinaa pitää hiukan sovittaa, koska tarinassa on paljon ulkokohtauksia, Pitkänen sanoo. Esimerkiksi järven jäätä ei Pitkänen ole teatterin lavasteisiin tuonut, vaan ulkokohtausten tapahtumia on laitettu henkilöhahmojen puheisiin. Joitakin hahmoja Pitkänen on lisännyt, mutta tekstin muokkaamisesta huolimatta esityksen ytimenä pysyy Topeliuksen tarina ja teksti. – Topeliuksen teksti on aivan ihana. Täydellisiä lauseita! Vuonna 1859 julkaistussa Topeliuksen romaanissa tarina sijoittuu 1830-luvulle. Lavastaja ja puvustaja ovat ahkeroineet näytelmän miljöön parissa, ja osa esineistä on saatu lainaan TV2:n tarpeistosta. – Olen säilyttänyt ajan lavastuksessa, puvustuksessa ja henkilöiden puheessa. Tarpeiston valinta on äärettömän tärkeää. Halutaan, että pullot ja lasitkin ovat aikansa kuvia, Pitkänen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tarina kertoo Linnaisten kartanon elämästä, jossa on niin romantiikkaa, jännitystä kuin komiikkaakin. – Itsellenikin oli yllätys, kuinka paljon tarinaan tuli komiikkaa. Kartanossa käy paljon hassuja hahmoja. Niiden koomisuus tulee esille kirjan tekstiä enemmän juuri teatterin lavalla. On paha kosija, sankarikosija, hassu kosija... Mutta on tarinassa kyse myös yhteiskuntaluokista ja siitä, kuinka eri luokat voivat olla tekemisissä, Heli Pitkänen sanoo. Näytelmä on aikamatka menneeseen, mutta ajalla ei ohjaajan mukaan ole merkitystä tarinan ymmärtämisen kannalta. – Merkitystä on sillä, mitä tunteita näytelmä herättää. Minä haluan tehdä kaunista teatteria. Kun jokin puhuttelee katsojaa, hän ajattelee itsestään kauniimmin sen jälkeen, Pitkänen sanoo. Heli Pitkäsen mukaan teatterin tulisi tehdä näytelmiä, joita yleisö haluaa nähdä. – Yleisön toive on 95-prosenttisesti, että tehkää hyvää ja kaunista. On hassua ajatella, että yleisö ei saisi haluta sitä, vaan teatteriin pitäisi tulla katsomaan jotakin kasvattavaa ja syvällisen opettavaista. Miksi teatterin tekijät panevat vastaan, kun yleisö kertoo, mitä se haluaa? Teatteri onkin Pitkäsen mukaan monelle paikka, jonne tullaan maailmaa pakoon. –  Moni ei kestä enää maailman taakkaa. On kokemuksia oman elämän suruista ja murheista, ja nykyään saadaan tietää nopeasti kaikki kaukanakin tapahtunut paha. En tiedä, kuinka ihminen kestää sitä, hän sanoo. Jännitys kiehtoo ja kiinnostaa Jännitysnäytelmän tekeminen on ollut Pitkäselle mieluisa haaste. – Nykykatsoja on nähnyt televisiosta jo kaiken, mutta väittäisin, että koska tunteet, mitä teatteriesitys välittää tapahtuvat yleisön kanssa samassa tilassa, kokemus on konkreettisempi, hän sanoo. Pitkäsen mielestä muutenkin teatterin voima on siinä, että yleisö kokee esityksen tässä ja nyt. – Silloin, kun televisio tuli, sanottiin, että se on teatterille ja elokuvateattereille loppu. Ei ollut. Valentin Vaalan elokuvasovitus tarinasta julkaistiin 1945. Sitä on yksi ensimmäisistä kotimaisista kauhuelokuvista. – Olin ajatellut, että moni näytelmän katsojista olisi nähnyt elokuvan, mutta todella moni on kertonut lukeneensa nimenomaan kirjan. Käsittelen juonta hieman eri tavalla kuin elokuvassa. Esimerkiksi Annojen sukupolvien kohtaloa ei elokuvassa käsitellä, Pitkänen sanoo. Koska Nokialla ei ole esitetty jännitysnäytelmää aikoihin, Pitkäselle oli mysteeri, kuinka niin esiintyjät kuin yleisökin innostuu näytelmästä. – Työryhmä lähti heti täysillä mukaan. On hienoa tehdä näytelmää, kun kaikki haluaa itsestään jotakin ja kokee sen ihanana asiana, hän sanoo. Linnaisten kartanon vihreä kamari on herättänyt kiinnostusta, ainakin mitä lipunmyynnistä voi päätellä. Lipuista neljäsosa on enää jäljellä. Ensi-ilta on ohjaajalle ja koko työtyhmälle aina jännittävä ja vähän pelottavakin paikka. – Yleisön reaktio jännittää, koska yleisö on aina oikeassa, Pitkänen sanoo. Tämän näytelmän, kuten muidenkin Nokian Työväen Teatterin näytelmien, tarkoitus on selvä. – Haen aina sitä, kuinka hienosti voin juuri tämän tarinan kertoa. Tavoite on, että katsoja kokisi, että kannatti tulla katsomaan, Pitkänen sanoo. Nokian Työväen Teatterin Linnaisten kartanon vihreä kamari -esityksen ennakkonäytös on 14.11. ja ensi-ilta 16.11. Esitys on ohjelmistossa 29.3.2020 asti.