Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Juhannusaaton saunaretkellä voi nähdä keijukaisia

Kiuas sihisee ja naksahtelee niin kuin Peri-Manu juovuksissa. Polttava piina pureutuu nahkaan ja muokkaa kasvot irveeseen. Äkäinen höyry köyristää olat rinnan suojaksi ja painaa vartalon nöyrään etukumaraan. Kuumuus tunkee suolavettä elimistön uumenista poltteessa korventuvaan nahkaan. Iho kimaltelee pisaroina löylyhuoneen vähäisessä valossa. Jo parhaat päivänsä nähnyt Harvia panee parastaan: mittari hipoo sataa. Otsalta valuva hikinoro kirveltää silmiä, juoksee pitkin vartaloa ja lopulta häviää lauteiden alle koivunlehtien iloiseen sekamelskaan. Uusi satsi sihahtaa kiville. Jälleen piina koettelee äskeisestä kurimuksesta jo hieman rauhoittunutta ihoa. Sitten selkään läiskähtää lämmin, tuuhea, oikealla kuunnousemalla taitettu vihta; hieskoivusta – totta kai! Sen tuoksu on voimakas mutta lempeä. Ensin siihen pitää upottaa kasvot, nuuhkia ja tunnustella, syntyä uudelleen jo elettyihin kesiin ja vasta sitten hoitaa hyttysenpistot pois kutisemasta. Rauduskoivusta tehty kestää paremmin, mutta pehmeälehtinen hieskoivu on se ainoa oikea kunnon juhannusvihta. Päästä varpaisiin, kuuluu vanhan kansan ohje. Puoliso avittaa selkäpuolelta. Olo on autuas. Kun saunan ovi painuu kiinni, laudeliinalle jää kahdet märät takamuksen jäljet. Pitkospuut vievät rantaan. Haapalankku tuntuu miellyttävältä paljaan jalan alla mutta ilmanala on viileä. Sadannen askeleen päässä musta vesi odottaa laiturilla empivää, satunnaisissa vihdan lehdissä koreilevaa alastonta ihmistä. Jalka rappusille, toinen. Hyyyyiii! Miten kylmää voikaan lähteinen vesi olla! Lampi ottaa syliinsä löylystä jo toipuneen olennon. Suon laitamien aluskasvillisuus on puhjennut huumaavaan loistoon. Tupasvillan väsyttyä on suopursun aika aukaista satumaiset kukintonsa. Kävely läpi valkoisena kukkivan rämeen aiheuttaa kummallisia reaktioita. Tuo kohta tunnetaan meillä onnellisten metsänä. Kun juhannusaaton utuisessa yössä katsoo yli suopursujen, lammen päällä näkyy vaaleita, kohoavia hahtuvia. Jos oikein antaa mielikuvitukselle sijaa, näyttää siltä kuin keijukaiset tanssisivat kesäyössä. Ehkä ne tanssivatkin.