Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Jokainen liikenneonnettomuus on turha - ja jokaisella meillä on vastuu

Sunnuntaiaamu toi synkkiä uutisia. Liikenneonnettomuus Nokialla johti kolmen nuoren kuolemaan. Jokainen kuolema liikenteessä on turha. Jokainen onnettomuus on liikaa. Vanhempina voimme kuvitella tunteen: lapsen menetys on pahin painajainen ja silti monelle totta. Ystävinä tunnemme tuon tunteen, poikakavereina, tyttökavereina, entisinä hoitajina ja tuttuina kasvoina. Elämän ei kuulu päättyä näin. Vastahan he olivat tässä. Vasta äsken soitin, vasta äsken istuin samaan autoon. Näitä tunnelmia voi olla onnettomuudessa menehtyneiden elämän ihmisillä. Olisinko voinut tehdä jotakin? Nuorten kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ovat yleisesti vähentyneet, mutta tilastojen kertoma on silti karu. Viimeisten kolmen vuoden aikana tieliikenteessä kuoli 43 ja loukkaantui 1 600 iältään 15-24 -vuotiasta nuorta joka vuosi. Menehtyneistä neljä viidestä oli miehiä. Nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu kuolemanriski on yli kolminkertainen koko väestöön verrattuna. Ajotyyli on riskihakuinen, kuten tuo elämänvaihe muutenkin: Elämä on tässä ja se on elettävä täysillä. Tiedämme ja muistamme tuon tunteen, eikö niin? Vielä sunnuntaina päivällä emme saaneet varmuutta siihen, olivatko uhrit nokialaisia. Oikeastaan lähtökohdilla ei ole väliä. Voimme samaistua kaupungissa tapahtuneeseen täällä asuvina monin tavoin. Olemme puhuneet nuorten pahoinvoinnista, olemme puhuneet liikennekulttuurista, tunnemme riskit, muistamme nuoruuden huuman. Traaginen tapaus muistuttaa myös meitä nokialaisia olennaisista asioista. Elämä on hetkessä. Kaasun painamisen, täysillä vetämisen ja kuolemattomuuden huuman sijaan tärkeintä on sittenkin osata hidastaa ja pysähtyä: Ratin takana, kotisohvalla, ovella ja aina ennen lähtöä. Jokainen lähtö voi olla viimeinen.