Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Jätän lapsen ”saikulle”, sanoi äiti ja loi tietämättään tuhoisan käytösmallin

Pidän lapsen kotona. Ilmoitan opettajalle, että lapsi on sairaana. Jokin tarttuva tauti, vesirokko tai ripuli. Näin eräs äiti perusteli lapsensa pitämistä kotiopetuksessa. Myönnän: olen miettinyt samoja moraalittomia keinoja. Me vanhemmat toimimme usein kuten parhaaksi koemme. Kaikkiin tilanteisiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia - aina ei ole vastauksia ollenkaan - ja silti pitäisi tehdä päätöksiä. Kantaa vastuuta. Sitähän se on, vanhemmuus. Hallitus ja kunnat ovat nyt tehneet ratkaisuja meidän puolestamme ja yhteiskunnan parhaaksi. Päätöksiin tulisi voida luottaa. Koulut avataan jälleen toukokuun lopuksi, ja meitä on vakuuteltu opetuksen turvallisuudesta ja pienistä tartuntariskeistä. Silti osaa meistä pelottaa. Opettajiakin pelottaa. Toisia tuskastuttaa ylimääräinen työmäärä: juurihan etäopetus saatiin sujumaan. Tilanne on uusi kaikille. Kahden kevään viimeisen opetusviikon aikana kouluissa opetellaan monia, uuden normaalin arjen käytäntöjä, jotka saattavat jopa jäädä toimintatavoiksi. Emme vielä tiedä, mikä tilanne syksyllä on. Vieläkö tartuntariski on olemassa? Teettepä perheessänne kouluun palaamisesta millaisen ratkaisun tahansa, on hyvä muistaa yksi tärkeä asia. Älä muunna totuutta. Jos koulun aloittamiseen liittyy pelkoja, keskustele niistä lapsen, opettajan ja koulun henkilökunnan kanssa. Saikuttamismallin käyttöön ottamalla jätät tuhoisan asennemallin: ei ole pakko mennä, keksitään joku sairaus. Tulevaisuuden työelämässä lapsi saattaa toimia samoin. Onpa raskas työpäivä edessä. Minulla taitaakin olla vähän pää kipeä.