Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Lapsuuden arki oli arvaamatonta ja tunnelma oli uhkaava – Ei mitään hyvän mielen taidetta Pitkäniemen Galleriassa

Lapsena taiteilija keräsi kiiltokuvia ja piiloutui väkivaltaiselta isältään. – Isä muuttui hyvästä vanhemmasta paholaismaiseksi, kuvataiteilija Karoliina Paappa sanoo. Lapsen selviytymiskeino oli olla olematta, sulkeutua, ja olla antamatta mitään impulsseja itsestään ulospäin, jotta lapsi ei aiheuttaisi väkivaltaisia reaktioita isässä. Arki oli arvaamatonta, ja tunnelma oli uhkaava. Karoliina Paapan isä sairasti skitsofreniaa. Taiteilija muistuttaa, että useimmat mielenterveysongelmista kärsivät eivät käy toisiin käsiksi. Piiloon, koska on vaarallista Valokuvateoksissa näkyy Paapan lapsuuden mielikuvitusmaailma, jossa on turvallista ja hyvä olla. Mutta jostakin kuviin tulee jotakin uhkaavaa. Jotakin on vinossa. Kuvat ovat kuin perhealbumista, ja niissä näkyy hetkiä ja tuokioita elämästä. Ihmisten kasvoja ei näy, vaan kaikissa kuvissa heillä on kiiltokuvanaamarit. Naamareiden taakse on menty piiloon etsimään turvaa näkymättömyydestä. Kuvateokset ovat kauniita, mutta useissa on synkkä ja surumielinen tunnelma. Siitä huolimatta, että niissä on vanhanaikaisen kauniita kukkia, maljakoita, astioita ja eläimiä. Kulissimaailmasta päästään kuitenkin hiljalleen pois. Paapan uudemmissa teoksissaan on valoa ja elävyyttä, ja asetelmiin on alkanut tulla liikettä mukaan. Ihmishahmoilla on edelleen naamarit päässään, mutta asetelmat eivät ole enää paikalleen jähmettyneitä. Ihmisistä on tullut toimijoita. Verhot auki, ja täältä minä katson. Kuvassa ihminen on tullut jo monen kerroksen läpi, ja edessä on iloa ja toivoa. Vakavaa aihetta käsitellään Paapan teoksissa myös huumorin ja leikkimielisyyden kautta. Monet suomalaiset voivat samaistua taiteilijan lapsuuden kokemuksiin Paappa kertoo, että hänen teoksensa ottavat aina kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Ainakaan 1990-luvulla mielenterveysongelmista omaiset eivät saaneet juuri apua. – On sattumanvaraista, saako ihminen apua vai ei. Jos perheessä vanhempi sairastaa, sairastuneen lisäksi koko perheen pitäisi saada apua. Lapselle riittää, että on yksi turvallinen aikuinen, mutta perheessä sen yhden terveen aikuisen voimat voivat käydä vähiin tai mennä kokonaan sairastuneen hoitamiseen. Samantyyppisiä tilanteita on ollut Paapan kavereilla, joiden vanhemmat ovat sairastaneet alkoholismia. Kun Paappa on pitänyt näyttelyitä Suomessa, naiset ovat tulleet sanomaan, että kiiltokuvat ovat tuttuja, heillä on ollut sama kuva lapsena, ja miehet ovat muistelleet, että heidän siskollaan on ollut sama kuva kokoelmassaan. Avoimuus auttaa muitakin kuin avautujaa Taidenäyttelyn nimi on Käännöksiä. Nimi tulee siitä, että Paappa on kääntänyt oman sisäisyytensä nähtäväksi julkiseen muotoon. Häntä ei haittaa puhua isänsä mielisairaudesta ja omasta lapsuudestaan. Paappa on myös hyvillään siitä, että monet julkisuuden henkilöt ovat puhuneet mielenterveysongelmistaan, koska se vapauttaa muitakin puhumaan ja vähentää häpeää siitä, että on tarvitseva. – Tämä uusi sukupolvi on parempi hakemaan apua, eikä enää niin paljon pelkää, että heidät leimataan huonoiksi tai heikoiksi. Ennen ajateltiin, että olet heikko, jos et kestä sotatraumoja. Puhumattomuuden kulttuuri on onneksi alkanut murtumaan yhteiskunnassa. Paappa oli perheen vanhin lapsi. Aikuisena hän on puhunut lapsuuden asioista äitinsä ja sisarustensa kanssa. Puhuminen on auttanut muistamaan, mitä oikeastaan tapahtui. Saman perheen jäsenet voivat kokea tilanteet eri tavalla ja muistaa niistä eri asioita. Aidot kulissit kuvauspaikalla Teosten materiaalina Karoliina Paappa käyttää vanhoja kiiltokuvia, jotka hän on suurentanut, tulostanut ja liimannut pahville. Kuvien rekvisiittaa kuten kahviastiastoja, pöytäliinoja ja gobeliineja hän hankkii kirpputoreilta. Paappa rakentaa asetelmat kuvauspaikalle esineistä ja suurennetuista kiiltokuvista, eikä lisää niitä kuviin kuvankäsittelyohjelmalla. Kaikki kuvissa näkyvä on siis ollut oikeasti paikalla kuvaushetkellä. Karoliina Paapan valokuvateoksia on esillä Galleria Pitkäniemessä 17.9. saakka. Samassa paikassa on nähtävillä Saara Ekströmin mustavalkoinen videoteos ”Tailor”, jossa kamera seuraa räätäliä valmistamassa puvun takkia. Galleria Pitkäniemi sijaitsee Pitkäniemen sairaalan päärakennuksessa, ja näyttelyyn on vapaa pääsy arkisin kello 8-15:30.