Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Pikapikaelämää pikaisesti

Ei ihmisen aivoja ole luotu ajamaan 120 kilometriä tunnissa moottoriteillä, vaan kävelemään luonnossa hitaasti. Ihmisen keho stressaantuu vauhdista” sanoi professorini ahdistusta käsittelevällä neuropsykologian luennolla. Ja siinä se sitten oli. Valaistuminen. Pikaisesti. Ymmärsin sen yksinkertaisen totuuden, että kiire tappaa. Siihen loppui kiirehtiminen ja minusta tuli ”pikailun” eli pikaelämän vastustaja. Se supernainen minussa, joka oli yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, alkoi pikku hiljaa (vaikka ei helpolla) väistyä taka-alalle ja antoi tilaa sille tyypille, joka voi toisinaan olla jopa tekemättä yhtään mitään. Huomasin, kuinka pikaelämä oli ottanut minusta vallan. Sen sijaan, että valitsisimme hidasta, nykyelämä on täyttynyt kaikella pikaisella kuten pikateillä, pikapalavereilla, pikakahveilla, pikaostoksilla, pikaruoalla, pikamuodilla, pikavipeillä, pikatreeneillä, pika-unilla ja jopa pikadeiteillä. Naimisiinkin pääsee pikavihkimisellä. Las Vegasissa se on ollut mahdollista jo vuosikymmeniä, mutta Suomessakin voi saada nopeasti maistraattiin ajan, jos mielii avioliittoon pikavauhdilla. Amerikassa voi ryhtyä papiksi pikana netissä vain hiiren klikkauksella. Itsekin olen tällainen amerikkalainen pikapappi, jotta sain vihkiä ystäväni. Ja tälle saa ihan vapaasti nauraa. Mieluiten pikana. Kun elämme elämää nopealla tempolla, emme pysty enää kuulemaan kehon viestejä. Kehomme on viisas ja kivikautinen luomus, joka viestii, silloinkin kun emme kuuntele. Se viestii, siitä kun olemme väsyneitä. Silloin pitäisi nukkua. Se viestii, kun jokin pelottaa meitä, ja silloin meidän luonnollisesti pitäisi paeta tai taistella. Se viestii meille fyysisten oireiden kuten päänsäryn tai niskasärkyjen kautta, että jokin ei nyt toimi. Ahdistus on pika-elämän tyypillinen vaiva. Kun eletään pitkään pikakelauksella, aivot menevät selviytymistilaan ja pysyvät siellä kunnes elämää hidastetaan. Olen tavannut työssäni monesti ahdistuneita ihmisiä, jotka haluaisivat päästä ahdistuksesta eroon tietenkin pikaisesti. He haluaisivat, että hoitaisin heitä jollakin pikamenetelmällä, joka muutaman käyntikerran jälkeen uudelleenohjelmoisi heidät jatkamaan elämäänsä samaan malliin ilman ahdistusta. Monen pikaeläjän mielestä on nopeampaa napata pilleri tai saada päihteillä pikainen hyvä olo kuin tutkia, mistä kehon tai mielen huono-olo johtuu ja muuttaa jotakin omassa elämässä. Saan toisinaan osakseni hämmästelyä, huvitusta ja kritisointiakin, kun kannustan ahdistuneita ja loppuunpalaneita ihmisiä haahuilemaan kivikautisen hitaasti vailla päämäärää sen sijaan, että tekisivät niin tehokkaasti ja pikana kaikkea. Vanha sananlasku mielestäni pätee yhä: Hitaasti hyvä tulee. Kirjoittaja on pirkanmaalainen maailmanmatkaaja, joka työskentelee psykologina Nokialla.