Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Mikkelinpäivänä

Tutussa kuvassa Suojelusenkelistä kaksi lasta on horjuvalla sillalla, alla kuohuva koski, takana synkkä metsä. Mutta ei hätää, enkeli on mukana ja lapset ovat aivan turvassa. Voi, kuinka hienoa olisi vieläkin saada olla lapsi! Voi, kun tietäisi paljon vähemmän tämän maailman pahuudesta, voi kun nuo rikkinäiset sillat ja pimeät metsät ja pelottavat kosket olisivat vain kuvia eivätkä totta! Voi, kun ei olisi koskaan kuullut siitä pahasta, mitä tapahtuu eri puolilla maailmaa luonnonkatastrofien ja ihmisen mielettömyyden vuoksi. Voi, kun ei tietäisi mitään siitä pahasta, mitä on lähellämme vaikka täällä Nokialla! Voi, kun ei olisi koskaan kasvanut isoksi ja oppinut näkemään maailmaa sellaisena kuin se on! Vai sanoinkohan nyt jotain perusteellisesti väärin? Kun katson tuota suojelusenkelitaulua, minusta tuntuu, että se, mitä lapset näkevät, on juuri pelottava ja paha maailma. Kosken yli menevä silta on oikeasti rikki, metsä on oikeasti pimeä ja pelottava. Eivät lapset enkeliä näe, kai he kääntyisivät katsomaan, jos he näkisivät kirkkaan ja hohtavan hahmon takanaan! Ei, eivät lapset näe enkeliä. He näkevät vain sen, mikä on pelottavaa ja pahaa ja vaarallista, he eivät tiedä olevansa turvassa, he eivät tiedä, että enkeli on mukana. Kaikki se paha ja pelottava, mitä näemme uutisissa on totta, samoin se paha, mitä on paljon lähempänä, omassa tai läheisten elämässä. Mekään emme näe enkeliä, emme millään keinoin voi nähdä ja ymmärtää Jumalan huolenpitoa ja rakkautta, kun tosiasiat kertovat kaikesta muusta. Juuri sen vuoksi me kristittyinä emme puhu niinkään tietämisestä ja ymmärtämisestä, vaan uskosta, siitä, mikä ei näy – ei silmille eikä järjelle. Me emme useinkaan näe Jumalaa lähellämme, mutta Jumala näkee meidät. Jumala näkee ne vaaralliset polut, joita kuljemme, näkee rikkinäiset sillat ja senkin, että siltaa ei joskus ole ollenkaan. Kyllä pimeä, pelottava ja paha maailma on totta. Totta on sekin, että Jumala ei varjele meitä kaikesta pahasta ja vaikeasta. Mutta totta on myöskin se, että Jumala näkee lapsensa tämän pelottavan ja pahan keskellä. Näkee, välittää, on lähempänä kuin me huomaamme tai uskomme. Kirjoittaja on Nokian seurakunnan pastori.